Paris, Paris...

Neljäntenä aamuna oli aamu-unisen Tanzankin pakko nousta ensimmäistä kertaa kukonlaulun aikaan eli varmaan siinä yhdeksän maissa. Vaikka oltiin melko hyvä kuntoisen ja sormisen oloisia, päätettiin pitää kuitenkin välipäivä ja suunnata kohti Pariisia.

Toisia nukuttaa, toisia ei.

Autokunta Hanna, Mats, Aela, Erkki& Tanza voitti autopaikan metsästyksen Fontsusta. Mitään ei tuosta kyllä hyötynyt, sillä junia ei tullut vielä seuraavaan tuntiin. Cafè au lait ja thè au lait mukavassa brasseriessa paikkasi loistavasti odottelua.

Pariisi.

Pariisi, niin uuvuttava, niin ihana.

Juna-asemalta metrolla Notre Dameen. Notre Damesta Vieux campeurin kiipeilykauppoihin. Hassu idea perustaa yhden mega ison putiikin sijasta monta samassa korttelissa olevaa pienempää putiikkia. Tuntui kuin olisi käynyt monessakin kaupassa. Niin kai se hämäännytti, että se ainut suunniteltu ostot unohtui kaiken keskellä...

Cirsi katoaa ystäviään tapaamaan.

Tämän jälkeen rue Rivolille shoppailemaan, ei mitään. Jossain vaiheessa Teresa&Vesku ja Mats käänsivät kelkkansa kohti Louvrea ja muita Pariisin nähtävyyksiä- tätä vaihtoehtoa olisi muidenkin kannattanut harkita. Hanna ja Tanza kiersivät pinna kireällä Galeries de Lafayettesia ja tuhansia muita paikkoja etsien iltapukua- tuloksetta. Tro kiersi, toivottavasti, hieman leppoisammalla mielellä samoja mestoja-tuloksena kengät ja pientä kivaa Cirsille.

Louvre- mikä ei kuulu joukkoon?

Loppu ilta meni syöden ja juoden ravinteli Hausmannissa, jonka ikkunasta näkyy apteekin vilkkuva vihreä risti- tämän perusteellahan kyseinen ravinteli on helppo löytää Pariisista huom.

Koska tänään ollaan oltu todella laiskoja päätimme vielä lähteä kevyelle iltahölkälle. Juna lähtee 13minuutin kuluttua- hep! Chausseè d'Antin La Fayetten metrolla Châteletiin, jossa toisen linja pikaetsintä. Gare de Lyonin metrossa, aikaa jäljellä vielä 7minuuttia ja metromatka kestää 3-4minuuttia. Gare de Lyonissa, Vesku kadottaa biljettinsä reppunsa uumeniin. Piinaista kaivelua. Juoksua, juoksua, missä asema, missä laituri, mikä juna missä. Korkokengilläkä ei voi muka juosta... Saavumme laituriin ja juna lähtee juuri liikkeelle. Viereinen juna. Vihdoin oikeassa junassa matkalla kohti Fontsua, onnellisena, uupuneena. Vain 2minuuttia myöhässä.

Aela&Erkki: katosivat heti aamulla Pariisiin saapuessamme omille teilleen ja ilmestyivät takaisin vasta 2 päivän päästä. Huhujen mukaan kävivät nykytaiteen museossa Pompidoussa, Sacre Coeurissa ja Moulin Rougessa kabaree-show:ssa.

Erkki matkalla nykytaiteen ihmeelliseen maailmaan.

Hippo.

Fontsu Day3

Do diin, uusi päivä patonkimaassa (taisipas olla maanantai), tällä kertaa se tosin alkoi osalla hieman tukka kipeänä mutta eihän sellainen nyt menoa haittaa reissussa.

Aamuvirkkujen piti tietty taas päästä aamulenkille moikkaamaan paikallista väestöä (joka tuntui olevan varsin perso porkkanalle) ja nauttimaan paikallisesta vehreästä luonnosta.

BäääÄÄä (porkkana varas)

On se Ranskan luonto niin nättiä...

Mutta asiaan, kolmannen päivän kohteeksi valittiin jälleen (ainakin suurimmalle osalle) uusi tuttavuus Franchard Isatis. Paikka löytyi suht helposti ja päästiin vääntämään taas hyvissä ajoin. Tosin rupesi jo heti alkuunsa kädet omalta osaltani huuteleen lepopäivää, mutta 'jos nyt kuitenkin jotain yrittäs' asenteella lähdin liikkeelle.

Ensimmäisenä hypättiin leikkikentäksi nimeämällemme kivelle, jossa olikin muutama mukava positiivinen lämppärireitti ja sitä pysty muutenkin pyörimään ympäri ja jos miten päin...

Niin ja olihan siinä kyllä tosin muutakin kuin lämppäriä. Tuo Matin vääntämä nurkka, Dyyni (El Poussif tai Poussah tai jotain sinnepäin ), oli 7a vai oliko peräti vielä plussa perään. Oli joka tapauksessa kyllä suht hienon näköinen linja.
...ja kun oli seiskalla alkavasta reitistä kyse, niin eihän se Mats poika sitä saanut kräkättyä ilman apuja. Piti mennä paikallisen alkuasukkaan tykö tippa linssissä tirauttaan, jotta tuus näyttään / kertoon vähän beettaa :)
Tokihan sitten kun kuningasbeettaa oli kuullut, Matti poika tempaisi sen näytös tyyliin parilla yrkällä.

Mutta sitten päästäänkin paikan ehdottomasti mielenkiintoisimpaan reittiin ja päivän koho kohtaan. Taisipas olla jopa ennen tuota Matin seiska suoritusta kun joku löysi tuon hienon mutta perhanan tuulisen ja kylmän paikan jossa tuo meidän 'makuulepo' reitti oli. Persis alku ja jonnin verran hänkki pätkä josta pyörähdettiin (kuka mitenkin) reitin keskellä olevaan koloon lepäileen....
...TÖRKEEN HIENO!

Kattokaa ny kuinka hauska se o Matsinki mielestä!




ISO hali

...lepäilyn jälkeen pyngerrettiin pois kolosta ja taispas senkin jälkeen olla pikkasen hänkkiä ja ISO hali ja suht pientä listaa joista väännettin oikean kautta päälle.
Siinä sitten muutaman ihmisen toppauksen jälkeen arvottiin reitin greidiä, jossain villeimmissä fantasioissa sille saatiin arvottua 6c tasoinen lätkä, mutta tarkemman topo tutkiskelun jälkeen 6a:han päädyttiin. Jos lepäilyn jälkeen ois tehnyt elämää pidemmän dynon suoraan toppiin ilman halailuja jakiertelyjä, niin ois saanut 6c sulan hattuun...
.
.
.

...tässä tuleekin sitten muisti katkos kun on liian pitkä aika kirjoituksen ja kipeilyn välillä, mutta jotain käytiin tuuskaamassa jossain ja siellä oli jotain seuraavaa:

APUA! joku kuvaa!

Haamukäsi :)



No siinäpäs sitten jossain välissä silmiin pisti taas mainitsemisen arvoinen kivi.
Ja reitit Angle facial 6b ja Angle Ben's 7a+ ( todennäköisesti tuonnimiset,saattoivat olla taas jonkun toisenkin nimisetkin kun tuo topo näytti välillä vähän mitä sattuu)
Mats Angle Ben's puolella kanttia.

Tuo kivi oli uskomattoman hienon näkönen ja huuteli jo kaukaa että tulukaa ny perhana kokeileen. Kuin veitsellä leikattu terävä kantti.
Vaikeampi puoli jäi kaikilta kiipeämättä ja eipässe tuo toinenkaan puoli tainnut muilta muin Matsilta taipua.

Mutta mitä jäi vässykkäpäivältä käteen;
muutaman tosi hieno reitti ja maailman lutusin koira, ihan jees päivä.

Tällä kertaa tällanen tynkä tarinaa, pistäkee toki kommenteilla omat muistelot tai jotain...

Varustepornoa ja herkkiä hetkiä Korouomassa

Jääkausi on avattu Korouomassa kahden miehen voimin! Ei mikään uutiskynnystä ylittävä skooppi, mutta kun polttelee päästä kiipeemään jäätä, niin silloin pitää mennä. Hommaa auttoi rollon skauttaajat, kuvadokumentit ja puhelinhäiriköinti. Ja kas kummaa, tieto piti paikkansa, Korolla voi jo kiivetä. Tästä alkoi hillitön spämmiterrorismi ja rekrytointi kanssakärsijöiden saamiseksi reissua piristämään ja tottakai lähettämään jotain tiukkaa settiä. Uuden karheat Spantikit huuteli komeron perukoilta vaatien nälkäisinä uhria jään jumalille.

Lauantai aamuna lähettiin Uurtamon Matin kanssa päkittelemään kohti Perä-Posion unelmaa, Suomi jääkiipeilyn mekkaa. Matkasta muistikuvia tasan nolla, no ei kai, mutta tärkeintä on päästä perille. Perinteisesti Pernun kylän tienoilla on alkanut kuumottamaan ja kihelmöimään, eikä se johdu matkaseurasta tai seksuaalisesta kiihottumisesta, vaan siitä tietoisuudesta, että kohta pääsee pelkäämään henkensä edestä kuumottavien varmistusten yläpuolella käsien ollessa pumpussa. Ja silti sitä kaipaa lisää. Sick! Olimme ainoa auto Koron parkkipaikalla rauhallisessa talvisessa maisemassa, pakkasta -11. Yöpymiskamat laavuun ja pikamarssia putouksia kohti, pakkasta -14. Ajatus oli ottaa tuntumaa ensin Mammutilla ja seuraavana päivänä mennä Ruskealle jos siltä tuntuisi. Mammutti on aina alkukaudesta vaikeammassa kunnossa kuin keväällä, eikä se yhtään helpottanut asiaa.
Siinä se on. Valosaa aikaa on 9-14.30 eikä siinä ehdi mitään ihmeitä tekemään. Lauantain saldo oli kaksi linjaa, toinen vasemmassa laidassa ja toinen keskellä putousta oleva pysty linja. Kauden eka yrkkä on aina paskaa mistä tahansa huolimatta, kuten nytkin. Viiden metrin pysty saa kädet pumppaamaan tuskastumiseen asti ja luulot karisemaan. Matti kakkostelee ja kokee saman kohtalon. Itsetunnon reikaleet tippuvat kolisten putousta alas. Pieni ruokatauko on paikallaan. Putous on yllättän hyvässä kunnossa vuodenaikaan nähden, silti puikkoista ja ohutta jäätä on paljon. Ruuvit löytävät ilmataskuja liiankin usein. Toinen linja näyttää alhaalta hyvältä ja suht kuivalta. Alku on helppoa, mutta muuttuu puikkohelvetiksi josta kuultaa kallio lävitse. Keskity. Loppu on yllättävän hyvää kiipeilyä ja pari hyvää muuvia. Turvemixta loppuun ja hoplaa! Matillakin fiilis nousee ja äijä haluais mennä linjan äärimmäiseltä vasemmalta. Valo vähenee ja päätetään jättää homma huomiselle.

Iltäsäätäminen ja välppäys jätetään tästä pois lukijoiden säästämiseksi, mutta sanottakoon, että läppä oli huonoa, ruokaa paljon ja miehet haisivat pahalta. Onneksi ketään muita ei ollut paikalla. Uudet kamat korkattiin ja todettiin hyviksi. Varustepornoa koko touhu. Herkkää.

Aamu valkenee lauhtuneena, yöllä on satanut lunta kovan tuulen kanssa. Talviretkeilyn yksi paras ja rakastettavin puoli on herätä ja laittaa kylmät ja jäätyneet kamat päälle. Siinä olotilassa olemisen sietämätön keveys valkenee kristallin kirkkaana. Ihanaa. Päivän agenda: Ruskea. Rollosta oli tulossa porukkaa päiväkeikalle. Kohta paikalle pöllähtää Ulla, Johan ja Rami. Haa! Ihmisiä! He suuntaavat Ruskealle ja me lähdemme taas Mammutille, Matilla on jäätä hampaan kolossa eiliseltä. Tarpeellisen psyykkays-hypetyksen jälkeen, näkee päivänvalon suoritus, jossa on rentoutta ja meininkiä. Matin ensimmäinen jääliidi on totta! Hjyvä, hjyvä, aaltoja, aploodeja! Ja sitten Ruskeelle:
Vielä enemmän puikkoja kuin Mammutilla ja kukkakaalia. Nice. Johan ehti kiivetä linjan keskeltä ja Ulla ja Rami kakkosteli, meidän tullessa paikalle. Kommetti: "No joo, vähän herkkää se oli". Valkkaan linjan mitä Ulla on kattonu, mutta ei viitsi lähteä vielä kuntoutuvalla nilkalla. Se noudattelee pääuomaa kiertäen märimmät ja puikkoisimmat paikat. Alku on ihan törkeetä kukkakaalia vesisuihkun vieressä, tuntee itsensä metsuriksi karsintahakkuissa, sen verran puikot helähtelee alas tippuessaan. Teknisesti ei vaikeata, mutta varmistus on eri asia. Isolle hyllylle pääsen hyvin pienen kikkailun jälkeen. Loppu on pakollista könyämistä ylös höystettynä hyvällä dihedraalilla. Ja saadaanhan se epiikki aikaan. Jäärauta lähtee irti oikeasta jalasta juuri kun pitäisi nousta bulgen päälle. Sweet! Lisää kikkailu, mutta matka jatkuu. Matti tulee perässä ja on tyytyväinen. Johan paukuttelee tyylikkäästi toisen nousun vasemmalta kahta puikkoa pitkin. Näin ruskealla.
Jotain alkuasukkaita. Ja tunnelmia viikonlopulta.












Hyvä viikonloppu ja varmaan itsepäisyyspäivän tienoilla uudestaan. Juha ja Matti kuittaa!

Fontsureissu, day 2

Sori, en jaksanut enää odottaa Trollen päivitystä reissutarinaamme, vaan rupesin tyrkyttämään omaa juttuani tänne. Ja nopein päivittäköön sitten jatkoa..

Aloitetaanpas. Tokana Fontsu-reissun päivänä olin ylhäällä kukon laulun aikaan (kirjaimellisesti) ja olin innokkaana lähdössä katsastamaan giten naapurustoa, kun ei unikaan enää maistunut ja muutamat muut vielä koisivat. Sain sentään jokusen aamuvirkun houkuteltua mukaani. Yöllä oli pakastanut ja maa oli kuurassa, pipoja ja hanskoja siis tarvittiin. Maaseudulla kun oltiin, niin luvassa olisi lannantuoksuinen agrikulttuurin maustama kierros. Naapurista löytyikin kaikenlaista määkijää, kotkottajaa, kaakattajaa ja hirnujaa. Katsokaa vaikka!

Bää-ä-ä!
Ii-ha-haa!Ja tässä sitten meitsi ja muut ihmisääniä päästelevät toverini aamukävelyllä..
Aamukävelyn jälkeen loputkin meistä yhdeksästä reissaajasta alkoivat aukoa silmiään ja kun patongit, suklaat, croissantit ja kahvit oli nautittu, oli aurinkokin jo sulattanut jään autojen tuulilaseista ja pääsimme viimein matkaan. Suuntasimme kohti pikkumetsiä eli Petit Boisia. Paikka löytyi helposti ja kivetkin olivat lähellä autojen parkkeerausaluetta. Alue ei selvästikään nauttinut suuresta kansainvaelluksesta kuten Bas Cuvier, mutta sepä ei meitä haitannut. Kivet olivat ripoteltuina sinne tänne metsäiseen maisemaan ja pari loistoyksilöä bongattiin, kärjessä tietenkin Valas eli La Baleine. Toinen mainitsemisen arvoinen reitti kivellä lähellä Valasta nimettiin Hookkihookiksi, kun ei toposta tuntunut löytyvän. Arvata sopii, miten siinä reitillä jalkoja aseteltiin. Kahteen otteeseen. Jep.

Ihan ekana aloiteltiin kuitenkin vähän helpommilta reiteiltä ja olihan siellä yks 'vaikea' nelosen reittikin, joka melkein jäi Veskulta menemättä. Vaan MENI. Ja löytyi myös yksi jännä reitti, joka alkoi kantilla ja vaati kunnon manttelitoppauksen. Mantteli oli itselleni kyllä hyvinkin vaativa ja syytin armotta onnettomia ojentajiani.. Kenties selittelyä.. Ailalta tuo mantteli näytti sujuvan paremmin. Harmi, ettei kuvaa tuntunut reitistä löytyvän. Se oli kuitenkin tuon alla olevan kuvan hipsuttelureitin vasemmalla puolella. Joo, toi hipsuttelureittikin oli yks per..leen säätö, kun väänsin sitä ties miten monta kertaa ihan väärällä tyylillä (kun en osannut itse miettiä, mikä jalka tai käsi ekana liikkuis, kun vähän ylemmäs pääsee..). No sitten Mats sattui kiipeämään sen uudestaan niin, että mäkin tajusin jujun. Voi herttileijaa, menihän se sittenkin, ja lopulta ihan helpon oloisesti. (Ja topitti sen moni muukin)
Jatketaan. Seuraavaksi oli Valaan vuoro, niillä ketkä sitä nyt edes viitsivät yrittää.. Oli nimittäin hurjan näköinen reitti ja toppaus vaati (ilmeisesti?) ulottuvuutta. Greidiäkin mahtavat 7a. Aloituspaikassa oli alla hieman alas viettävä rinne, joten pädiä ja spottia tarvittiin. Mats ja Vesku pääsivät ihan mukavasti kanttia ylös, mutta eipä ollut tällä kertaa toppiote aivan ulottuvilla. Mutta olipa silti hienon näköinen reitti. Tarkoitus oli tulla uudestaan yrkkäämään tätä muutaman päivän päästä, mutta jäipä sitten seuraavaan kertaan.
Tyttäret yrkkäsivät ja kiipeilivät lähellä Huukkihuukki-reittiä, tässä eräs taidonnäyte (ihania nämä Fontsun toppaukset!):

Ja viimein se legendaarinen Huukkihuukkireitti. Lähtö melko alhaalta, parilla vedolla ylös, sitten oikean jalan huukki, jostain kiinni, sitten oikean käden pinch, jalkoja paremmin, sitten vasemman jalan huukki, ylhäältä vasemmalla kädellä kiinni ja niin edelleen.. Menihän jakeluun? Valitettavasti en päässyt topittamaan, mutta Matsilta ja Erkiltä sujui mainiosti. Tämäkin piti vetää sitten seuraavalla kerralla, jota ei sitten tullutkaan..
Loppukevennykseksi mankkapussiin eksynyt hämyhäiskä. Ei tipu verkoiltaan, ei.

Kyyneliä Legendojen Varjossa (tm) osa 2 päivä 1

Jeppajee... Eli uusio keikka Fontsuun ja jonninmoista selittelyä pitäisi kait väkertää. Ajatuksena olisi että jokainen kävijä vääntäsi ainakin yhdestä päivästä vuorollaan juttua, niin tulee kamaa hieman jokaisen osalta.

Ekalta päivältä on hieman vähemmän kuvia -> kaikki kiipeäjät ei oikeen ole edustettuna eikä mitään hienoja sekvenssikuvia oikeen ole.

Elikkäs la aamuna (20.11) ohjelma oli seuraava:

04:15 "herätys"
04:45 taksi pihalla
05:15 kaikki kyydissä ja melkeen asemalla
05:20 check in -täti kertoo että Matts-poika ei pääse maahan ilman passia.
05:21 taksissa kiroilemassa matkalla takasin kohti kämppä. samperin alkuasukkaat...
05:45 takasin kentällä ja nousemassa lämmin paska vielä housussa koneeseen passi kourassa
07:30 vaihto helsingissä ja kohti Patonkimaata
10:50 vuokra-autot saatu ja startti kohti fontsua (paikallista aikaa)
13:00 Action!

"The sun is high up in the sky and I'm in my car;
Drifting down into the abattoir..."

Nick Cave - Abattoir Blues

Paitti että l'abattoirille saakka ei tullu tälle päivää koskaan päästyä...

Eli ekaksi me hujahdettiin tuttuun ja turvalliseen Bas Cuvieriin. Meillä oli tarkoitus törmätä jo aiemmin jonnekkinpäin fontsua eksyneisiin Erggiin ja Ailaan, mutta ne olivatkin jo paikalla ja "La Marie Rose":n läheisyydessä(eka fontsun 6a jos joku on vielä niin sivistymätön barbaari ettei moista tiedä *köh*). Sekalainen poppoomme (allekirjoittanut, Trolle, Cirsi, Keke, Terppa, Tanza ja Hanna) heivautimme uljaat Dropzonemme levälleen ja aloimme lämppäämään ja adottelemaan Rosen vapautumista. Helvetti se on suosittu reitti.



Nätti rivistö, eikös...

Pienen lämppäyksen jälkeen oli vuorossa Rosa, koska erityisesti Kekeä ja Terppaa oli ko reitti viimereissulla jäänyt hieman kaivelemaan. Alla pari tyylinäytettä (sori Keke, en voinyt vastustaa kiusausta :D).








Ite lähinnä keskityin Kekelle polvitaktiikasta vittuiluun ja venaileen että pääsen yrkkään kiven takana ollutta La Jokeria (7a). No ainakin keli oli mitä mainioin vittuiluun (n 10C ja auringon paistetta). Ilmeisesti vittuilu auttoi koska Teresa tikkasi lopulta reitin helposti ja Vesa seurasi (taas) seuraavalla yrkällä perässä. Ailallakin oli lähellä, mutta seuraavalla kerralla sitten. Erkki olikin tainnut kiivetä tän jo aiemmin.



Trolle & muut tytöt skippasivat tän ja takoivat hienon näköisiä linjoja syrjempänä. Tosin koska Trolle on niin rontti ja meillei ole asiasta heidän sanansa lisäksi mitään todistusaineistoa, niin todennäköisimmin koko poppoo oli leipomassa pulla. Tai Pipareita. Ja varmaan kaikki tulkinnat ovat ihan yhtä todennäköisiä. Rontti. Kattokaa ny tollasta paparazzin renttua. Luovuttaisitko SINÄ tyttölapsesi tollasen hampuusin haltuun :D.


Anyway. Sitten olikin vuorossa pitkällinen prosessi "La Joker":in kimpussa. Että oli hieno, mutta vittumainen linja. About 5 astetta nega, yks underipoketti, huono siderilista ja sitten helvetin korkealla vimonen lista.

Hakkasin tuloksetta kruksimoovia about tunnin ja olin jo luovuttamassa ennenkuin paikalla eksyi alkuasukas joka puhui hieman englantia ja sain hieman kallisarvoista betaa. No tietysti tajusin kriittisen jalkasekvenssin päin persettä ja taas tuli hakattua n 10 tuloksetonta yrkkää. Paikallinen pygmi tuli kumminkin pian takaisin ja tempaisi sen itse ja näin vihdoin jalat ite. Ei helvetti. Oikean sekvenssin nähtyä reitti meni kolmannella yrkällä...



Vieressä asento oikealla (kruksimoovin)aloitusjalkasekvenssillä. Vasen jalka nostetaan vittumaisessa asennossa pieneen poketiin, jonka päälle pingerretään (staattinen liike kö oikea käsi on paskalla sikacrimpillä) ja vasen käsi menee ristiin oikean yli oikeelle pieneen listaan. Sitä kun on niin legenda paska reitinlukija, ettei tajunnut moista ite. Huoh...




Loppu iltapäivä menikin sitten helpompia reittejä tikkaillessa ja nahkaa (turhaan) varjellessa. Keke löysi vierestä jonkin semihienon reitin jota hän työsti jonnin aikaa. Ja Terppa sitten nöyryytti oikeen urakalla flashaamalla koko paskan :). Veiressä oli myös hienon oloinen underivimpula jota koko poppoo (-minä) hakkasivat.









Sama reitti heiman eri kuvakulmasta ja maestrona Terppa.











Kovasta yrityksestä huolimatta emme onnistuneet tuhomaan kuin about 4 viinipulloa koko iltana. aika heikkoa.

Trolle, sun vuoro...