Thursday 20 December 2007

Päiväkeikka Korolle 16.12

Yksi päivä, kaksi kiipeilijää, auto, 525 km, kaksi nousua ja älkää nyt vaan kysykö, että mitä järkeä. Koska eihän siinä ole. Missä sitten on? Juha ja Tanza raportoivat:
Sunnuntai alkoi juuri sopivan aikaisin. On se jännää kuinka muuten
ei saa
millään ylös, mutta kiipeily toimii taikasanan lailla. Matkaan
lähettiin siinä
5.30 pintaan. Koillisportissa oli super-scarya, mestan
ulkopuolella soi joulu-tilulilu musiikit totuttua
suuremmalla
volyymilla. On ainakin ympäristön taloilla 24h musiikkia
halusivatpa
tai eivät.

Saimme kuin saimmekin kiipeilypäivän! Homma näytti jo huolestuttavalta
kun kukaan ei ollut mukana menossa. Tanza oli lievässä lentussa ja
kirveet heitetty syvälle kaivoon. Valonpilkahduksen ja lievän
aivopierun seuraksena päätimme lähteä puskemaan kohti syvää Pohjoista.
Kaikki mitä tapahtui sen jälkeen on legendaa.

Koron parkkiksella oltiin joskus ennen ysiä. Paikalla oli yksi auto
Kouvolan
auto-tarralla varustettuna. Löin vetoa tai jotain, ettei
kukaan voi oikeesti
olla Kouvolasta täällä.

Kolmas kerta tälle talvelle, aika hyvin! Tanzalle eka ja menohalut on
kovat. Päätettiin mennä Ruskeelle jos ei ole huonossa kunnossa.
Päiväkeikalla kaikki tapahtuu nopeutettuna, matka, paikat, eteneminen.
Kiipeilyn kohdalla sentään tietää hidastaa tahtia, muuten voi tulla
ruumiita.

Ruskealla virralla oltiin varmaan joskus ysin jäljestä. Paikalle tuli
3 heppua,
Kouvolasta. Dau. Kouvola on kiva paikka, siellä on Tykkimäki.
Näytti Ruskeavirta kovin erilaiselta mitä olen nähnyt sen vuosi sitten
keskitalvella olevan.

Ruskea oli vedenpaisumuksesta muuttunut kukkakaalihelvetiksi. Lorina
oli enää pientä viime viikkoon verrattuna. Vain muutama kiivettävä linja.
Lähdin yrittämään keskeltä isoa pilaria pitkin, mutta pakithan siitä
tuli alkumetreillä ja syystä. Paksuus alhaalta puolimetriä puikkoista
kukkakaalia. Lähdin viimein aivan vasemmasta reunasta ohuen jään alueelta.
Paikka vaikutti kutsuvalta kuin kummitustalo. Hiivin läpi kuivien ja
helisevien puikkojen etsien ruuvin paikkaa. Muutama löytyi sieltä täältä
ja pari henkistä varmistusta. Lopussa jää oheni alle 10cm ja varmistukset
erittäin herkiksi. Hengähdin kun sain slingattua kiilakiven lähes topissa.
Vielä yksi ruuvi puoliksi törröttämään ulos ja toppi rautahärvelille. Johan
oli kiivennyt reitin kuukausi aikaisemmin ja käytti lopussa neljä camua,
minulla niitä ei ollut..

2.linja mitä vedettiin oli siisti. Alko tosin lopussa olemaan vähän
pimeetä,
niin että kaksi viimeistä ruuvin väliä sai kiivetä valon kanssa.
Alaspäin
laskeutuessa ei ollut enää mitään tietoa mistä oli kiivennyt,
näytti pimeässä
ihan eri putoukselta kuin päivällä.

Toinen yrkkä oli taistelua aikaa vastaan. Kouvolan pojat oli jo lähteny
ja kello tikitti. Keskeltä salamana ylös ja hyllyltä ylös oikealle
Uutiskynnyksen lopetus. Loppu kaartui pystyyn ja samoin ruuvit, mutta
pelastus tuli. Vielä kiva 4- boulderlopetus mixtaa pitkin kahdella kiilalla.
Kivaa! Sporttireitti. Laskeutumisepiikki Tanzalla.

Tämän jälkeen kaikki realiteetit alkoivat pettämään. Taivaalla näkyi muka
revontulia, vaikkei oikeasti näkynytkään. Joulusuklaata laavulla.
Kohti kotia. Koillisportin Iso-H ravitsi taas matkalaisia. On yhteiskunta
mätä,
joutuu tekemään valinnan välillä: salaatti alk. 6.50 ja ranskalaiset
1.90. Raha
voitti. Tieliikkenne reportterin mukaan ohi meni ambulanssi,
rekka, Kiitolinja,
Volvo peräkärryllä. Skitsoa. Kaiken tietämyksen mukaan
kotimatka meni maailmaa
parantaessa.

Mun kohdalta tuli jo kaikki kauden tavoitteet saavutettua.
1. Halusin päästä
kiipeämään Ruskealla virralla, kun aikaisemmin ollaan
vaan aina kävelty sen
ohi.
2.Oik. hakku napsahti useimmiten ensimmäisellä kiinni ja vas.
2-3 iskulla.
Isku koordinaatio oli selkeästi parantunut, enää ei
tarvinnut ympyrässä iskeä
8-10 krtaa sen paikan viereen mihin oli aikonut
iskeä;)
3. Mun ei tarvinnut
kertaakaan levätä köydessä- huom. Tro ei kertaakaan.
Joko lihasta on
kehittynyt, tai sitten ole oppinut käyttämään olemassa
olevia.
4. Mulla ei
ollut kylmä. Oli untsikka ja oli inhimillinen lämpötila eli
+15astetta ainakin
enemmän kuin aikaisemmin. Mitäköhän tavoitteita sitä
nyt keksisi?"

Päiväkeikka Korolle on mahdollista jos lähtee tarpeeksi ajoissa
(huom. Matti!) Energiajuomaa matkaa niin avot! seuraava päivä menee
pöllyissä, mutta on se sen arvoista!!

Funky night.

Lähdettiin eilen kiipeilytytsyjen ja -poikien kanssa funkya kuuntelemaan ja illasta kehittyi suksee. Kaikille uusi tuttavuus Mikko-the-Boss perehdytti meitä maallikkoja kiipeilyn saloihin. Oli jätkä kiivennyt joskus 2vkoa, mutta oli vähintäänkin gurun elkeet. Matti U paljasti itsestään aivan uusia elitistisiä puolia. Mene ja kysy Matilta vaikka Mulberryn Roxanne-laukusta, niin tiedät mistä puhutaan. Uskomatonta.

Funk sessioiden jälkeen tonttutyttö Jämät Kaalin ja tonttupojat Päälinja Hauls, Amour Mitattu ja Kino suuntasivat kohti kotia. Laanilan ojan kohdalla se taas iski. Tuo kyltti, jota eräskin Keke on myöntänyt usein himoitsevansa. Loppu on jo historiaa.

Thursday 13 December 2007

Wet, Wet, Wet! eli Itsenäisyyspäivä Korolla

Vettä, vettä, vettä, räntää, lunta, vettä, loskaa, jäätä, vettä. Siinä lyhykäisyydessään kolmen päivän saldo. Mukavien kelien lisäksi pääsimme jopa vähän nakuttelemaan jäätä joka erehdyttävästi rupesi muistuttamaan vettä. Tämä on siis tarina vesikiipeilyn ihanuudesta.

Seuran reissupoppoo oli jo startannut torstaiaamuna ja ottanut esituntum
aa ilmastonmuutokseen. Itse tulin paikalle vasta perjantaiaamuna suoraan Pyhältä vesihiihtämästä. Torstaina oli tullut koko päivä vettä lähes koko Lapin läänissä ja lumet olivat muuttumassa uhanalaisiksi. Sama trendi jatkui kun liukastelin aamutuimaan yksin Koron parkkipaikalla. Huhut etelän vierailijoista pitivät osaltaan paikkansa, vaikka nyt muita autoja oli vain kolme. Yleensä pitkinä viikonloppuina kannattaa pysyä poissa jos ei halua jonottaa reiteille. Kohta muut Oulun jantterit pöllähtävät paikalle ja päivä voi alkaa toden teolla. Meillä oli mökki Posiolla kaikilla herkuilla, eli ikuinen laavussa kärvistely saa riittää. Jälkeenpäin ajatellen ainoa oikea ratkaisu. Menossa mukana: Jarkko, Antti, Janne, Jukka, Petri, Marcus, Aki ja Heidi. Juho oli kurssilla, mutta osaksi meidän mukana.
Mammutti
DAY1
Laavussa ei ollut ketään, vain pari taistelijaa teltassa yötä. Toinen palja
stui alppikanuunaksi nimeltä Samuli Mansikka. Muutenkin pohjoinen oli vetänyt puoleensa kovemmanluokan tykittäjiä, kuten allekirjoittanut(just joo!), Rollo-possen loistaessa poissa olollaan. Olivat kuulemma lähteneet Ruottiin pyssyttelemään jää-mixta-bigwall-multipitch-hässäkkää. Cool! No oli valinta mikä tahansa, kyllä Korolla värjöttely voittaa lähes kaiken arjen oravanpyörässä taistelun. Takaisin asiaan, eli kiipeilyyn. Lyötiin hyttyyt yhteen Hujasen Jarkon kanssa ja suunnattiin Ruskealle muun porukan hajotessa ympäri läänejä. Ruskea oli muuttunut lehmänhenkäyksestä kolmosluokan koskeksi ja olisi tarjonnut todella kosteat kyydit. Päätettin jättää suosiolla myöhempiin aikoihin ja jatkettiin matkaa. Mammutti oli yhtä märkä, takkuinen ja täynnä toimintaa. Jatketaan. Pysäytettiin karavaani Jaskalla ja nöyrästi muiden immeisten joukkoon. Onneksi Jaska on niin leveä putous, että kaikille riitti kiivettävää pienen odottelun jälkeen. Pojat oli ollu eilen samassa paikassa, mutta nyt vain minä ja Jarkko helsinkiläisten seassa. Pitkiä ja helppoja linjoja olisi tarjolla muutama, tiukkoja ja lyhyempiä saman verran. Valintaa ei tarvinnut miettiä kovin kauan kun sain vetovuoron. Alkukantaisen rimpuiluvimman valloilleenpäästämiseksi tarvitaan vain kuumottavan näköinen puikko ja adrenaliini alkaa jo virtaamaan. Vasemman laidan puikko tarjosi kovan aloituksen, henkisen flash-pumpin, mutta helpon ja nautittavan lopun. Kannattaisiko aloittaa kevyesti? Ei tietenkään! Välillä pääsi lepuuttamaan toista jalkaa hyllyllä ja halaamaan kahdella kädellä puikkoa. Ihanaa! Jarkko pyssytteli oikeasta laidasta pitkän hyllyltä hyllylle reitin ja fiilis nouseen. Edes jatkuvan tuntuinen vesisade ei jaksa pilata karpaasien menoa. Kamat alkaa olla märkiä ja toinen yrkkä kastelee ne viimeistään. Olin katsonut linjaa kahta vierekkäistä puikkoa pitkin, mutta sitä kannattaa miettiä hetken. Toinen puikko on lähes vapaasti roikkuva ja todella ohut ja toinen nopeasti jäätynyttä kukkakaalia. Välissä pystyisi menemään ja varmistuspaikkoja näyttäisi olevan muutama. Eikaisiinä. Antaa mennä vaan.. Alkuun pääsee, sitten alkaa taistelu. Lyön hakun pari kertaa ohuesta puikosta läpi. Vesi juoksee takista sisään. Jääruuvit menevät läpi. Kädet pumppaa. Sählään ruuvin kanssa ennen kuin huomaan, että edellinen on jalkojen korkeudella. Kruxi on siirtyminen kokonaan toiseen puikkoon ja sitten helpottaa. Talven tiukin linja ja siltä se tuntuu. Oujee! Euforinen kontemplaatio voi alkaa alhaalla. Riittää tälle päivälle. SAUNAAN!DAY2
Päivä alkaa samalla kaavalla. Herätys 0700, ruoka, kamat valmiiksi, parkkiksella 0830. Taas epätoivoinen yritys Ruskealle, ei tule mitään, jatketaan matkaa. Jatkuva vesisade ja lämpö on saanut aikaan villejä asioita. Korojoki tulvii, putoukset sulaa käsiin ja kaikkia vituttaa. Välillä yksinäinen lumihiutale iskee märän läiskän kasvoihin. Lumen päälle on syntynyt sentin jääkerros sulamisesta ja jääty
misestä. Osa pitkänmatkalaisista jätti leikin kesken, keli alkaa nakertaa meininkiä. Mammutti märkä, Jaskalla oltiin jo(tänään RCI-kurssi), kohti Revontulta. Lasittuneen vitutuskatseen läpi piirtyy verkkokalvolle kuva parista puikosta. Pling! olen hereillä. Tuulentie! Keväällä putous on leveä verho puikkoja, nyt pari leveää erillistä puikkoa erotettuna hyllyllä ja poikkarille. Erkaannumme Jarkon kanssa muusta porukasta ja tallaamme jäljen putoukselle. Kaikki näyttää hyvältä, mutta epäilyttää. En ole kiivennyt tätä aikaisemmin ja loppu on epämääräinen mixta pätkä. Aloitetaan! Alkupuikko menee hyvin, vaikka lyön hakut taas läpi puikosta. Herkkää, mutta tähän on jo tottunut. Teen poikkarihyllyn jälkeen ständin toiseen puikkoon ja Jarkko tulee perässä. Jarkko jatkaa lopetuksen todella tyylikkäästi. Mixtaosuuden kakkostelu on hurjaa thin-ice meininkiä. Welcome to the dark side! Kun homma on pulkassa käymme vielä Jaskalla hakemassa uuden vitutuksen multihuipentuman. Jarkko liidaa reissun märimmän reitin ja se saa nimekseen "Fuck the System". Ja taas saunaan.

DAY3
Lupaus kylmemmästä kelistä saa koko mökin kohisemaan. Voiko olla mahdollista? Ehkä ei sada vettä ja vaatteet eivät olisi täysin litimärät koko päivää? Antti palauttaa todellisuuden -Nyt sataa taas. Optiot ovat vähissä ja mennään Revontulelle koko porukka. Veto on poissa. Jukka starttaa päivän ekan yrkän ja jatkan kohta perään. Suht kuivaa mummojäätä ja mukava putous. Kiva linja jossa on pystyä ja pituutta. Kaikki kiipeävät kerran yläköydellä ja sitten tämä reissu saa riittää. Renkaat sutivat kohti sivistystä ja kuivempia olosuhteita. Tänään oli kuivin päivä vaikka muutama pisara eksyi matkaan. Koillisportin Hese on alkusoitto todellisuuteen, täälläkin pitää jonottaa. Reissun saldo: vitun märkää, hyviä linjoja vaikka märkää, mökki on luxus kun on märkää, lisää treeniä.

Thursday 6 December 2007

Se on Nassukka, Sotanassukka...

"..Huono kuntomme on, selitys voittamaton;
Ei Elefanttia, ei kotimaassa..."

-Matin marssi

Olis se ryssäkin paennu Suomipoikaa (tm) vielä äkäsemmin jos meillois ollu tollasia bouldereita rajalla. Kannaksen Marskiboulderit... Kuulostaa buenolta.

No nyt kun on Itsenäisyyspäivän vaatimat isänmaalliset huplaukset takana, voi keskittyä asiaan. Viidentenä päivänä oli aiheena leplantti eli oikeemmin Elefantti (joku jolla on topo ja jaksaa nähä vaivaa tyrkätköön oikeen nimen). Koska keke & terppa oli tän viidennen päivän suoristussankareita sendattuaan ton Elefantin kyljessä viime reissusta saakka kuumottaneet pari 6a:ta, heidän olisi ollut hyvä tehdä raporttia tästä päivästä. Mutta koska kärsimättömänä ja töykeenä heebiona yritän saada tän perhanan reissun jo dokumentoitua ja pois huolesta tyrkkään jotain mitä nyt enää tuolta muistaa. Ja sorkke, mutta kuvia on vähän tältä päivää.

Aela ja Ergi oli vielä tässä vaiheessa Pariisissa vietämässä rattoisaa aikaa katsellen titsoreita Moulan Rougessa -> missasivat tän päivän actionin kiipeilyn osalta. Kuulemma hienoa oli ollu :).

Elikkäs aamu koostui taas mun ja Tanzan torsottaessa pitkään ja muiden herätessä ennen sianpieremää kattelemaan meetwursteja ja muita bambisilmäisiä otuksia. No anyway joskus ennen puoltapäivää ja paria lisäkiloa (samperin suklaa croissantit... eeevil) myöhemin päästiin elefantti-alueelle.

Tai ainakin melkeen koska lähes paniikinomainen hässäkkä syntyi kahvihampailijoiden jäätyä ilman aamukahvia -> toinen autokunta lähti sitten metsästämään auki olevaa huoltsikkaa.

Minä, keke, terppa ja tanza pysähdyttiin ite kivelle lämppäämään ja KT:n tapauksessa suorittaan kaivelemaan jääneitä 6a:ita. Täytyy sanoa ettei ne mitään helppoja ollu ainakaan tollasessa lämppäröintihengessä. Sekä tekniikka-, että haukkaversiota sai hinkata useamman yrkän ennenkuin ne meni. Valitettavasti tästä ei oo kuvia tältä vuotta, mutta saatan jossain välissä saada aikaseksi ja uploadata näiden suoritusten videoklipit youtubeen ja linkata tänne.


No anyway kahvi-delegaatio saapui paikalle ja me muut paitti K&T lähdettiin tsekaileen hieman muita osia alueesta. Kivenheiton päässä olikin pari mielenkiintoista murkulaa joista toisessa oli ylisiisti 4, tjsp, persis (kuva vasemmalla). Aivan hillittömän hieno pingerrys.



Sen vieressä oli kivi joka ainakin allekirjoittaneelle aiheutti päänvaivaa myöhemmin. Ko kivi sisälsi about 5b-6a manttelin, 6a normireitin ja "la lepraux" reitit. No anyway meiti ja muut tytöt tako tuota manttelia ja 6a:ta ihan hyvillä mielin. molemmat oli aika teknisiä ja kohtuu hienoja. Schimanski myös taisi tirpaista ton 6a:n.

Eli kuvan vasemmassa laidassa on toi mantteli, sen vieressä toi "le lepraux" ja sitten tossa Cirsin päästä pikkasen vasemmalle on toi 6a ja ihan kulmassa oli joku pikkasen tuota helpompi pingerrys. Eli huippu murikka.

Köö, eli sitten alko meitillä hävitön pingerrys. Kysäsin tolta kuvassakin näkyvältä alkuasukkaalta pikkasen betaa tohon linjaan kun se niin helposti sekoittui tohon 6a:han ja sen pariin kahvaan jotka tekivät siitä luvattoman helpon. No sehän olikin varsinainen otenatsi. Toi reitti oli originellisti ollut 7a ja vaikka molemmat aloitusotteen käsille ja kriittinen jalkaote olivat lohjenneet veke se SILTI oli 7a. Mutta kuulemma vaikea (se ei ite ollu päässy vielä sitä vaikka muuten kiipeää 7c:tä tuolla).




Tossa on toi alotussekvenssi. Moon just astunu ton vasurin ristiin tonne kauemmas tosi hintsulle kiteelle, sitten siirretään vasen käsi tolle klo 10:ssä mun naamasta olevalle mankkaläntille, oikeen jalka irti seinästä ja munat seinää. Sitten mätsätään noille kahdelle mankkajäljelle suoraan mun pään päällä. Siten vasen jalka tolle pikkaselle pisteelle tossa mun vasemman kyynärpään vieressä (siis kuvan asennos suhteen kaikki mitat) ja päng toppiin oikee käsi. Reitti oli totaalisen Tatti Otassa -luokan kamaa. Varmaan oikeesti ainakin 7b tai 7b+ noilla alotuksilla.




Vieressä kahvat joiden käyttö oli ehdottomasti kielletty ja tossa mun käden viedessä chipattu ote (lohjenneen tilalle) joka oli myös pannassa.

No seuraavat 3h meiti hakkas tuota kuin eläin. Pian paikalle tuli n 10 ranskista ja kaikki yrittivät löytää reittiin voittajasekvenssiä. Itse sain patsastella mentaalisti kun sain sen melkeen sendattua, mutta lipesin hyvästä toppiotteesta. Vi**u. No lopulta yks midgetti sen sitten sendas ja ite sain luovuttaa miniatyyriselkälihasteni sanoessa sopparin irti.

K&T:kin saapuivat ERITTÄIN tyytyväisenä paikalle ja terppa siirtyikin ottamaan aurinkoa vaikka oli pilvistä. Kertoo jotain kuinka tyytyväinen likka oli :). Rusketuttiin varmaan muutkin :D...

No sekalaisen pingerryksen ja pungerruksen jälkeen siirryttiin taas syvemmälle murkuloiden sekaan ja hieman siinä safkailtiinkin varmaan. Schimanski löysikin tosi hienon manttelivimpulan, jonka se sendas aika raivotyylillä paljon ennen meitiä :D. Meiti keskittyi lähinnä itkemään paskana olevaa ruppia.

Tän jälkeen moodi muuttu aika chillailuksi ja keke tais ainoana yrkätä jotain hieman enemmän tosissaa. Reitti taisi olla joku 5jotain elefantin takaosassa. Aika hienonnäköstä hänkkikahvailua.

Tässä vielä noi parit videokilkkeet V&T:n suoritteista. Tässä vimpulassa kun näyttää olevan nippeli sillekkin eikä tartte tyrkkiä kamaa youtubeen :).







Illemmalla taittiin taas tuhota pari kolme viatonta punkkupulloparkaa. Ja tais olla just tuota pouissequinia joista saatiin edellisenä iltaa betaa Pariisilaisessa ravintelissa...

Tuesday 4 December 2007

Paris, Paris...

Neljäntenä aamuna oli aamu-unisen Tanzankin pakko nousta ensimmäistä kertaa kukonlaulun aikaan eli varmaan siinä yhdeksän maissa. Vaikka oltiin melko hyvä kuntoisen ja sormisen oloisia, päätettiin pitää kuitenkin välipäivä ja suunnata kohti Pariisia.

Toisia nukuttaa, toisia ei.

Autokunta Hanna, Mats, Aela, Erkki& Tanza voitti autopaikan metsästyksen Fontsusta. Mitään ei tuosta kyllä hyötynyt, sillä junia ei tullut vielä seuraavaan tuntiin. Cafè au lait ja thè au lait mukavassa brasseriessa paikkasi loistavasti odottelua.

Pariisi.



Pariisi, niin uuvuttava, niin ihana.


Juna-asemalta metrolla Notre Dameen. Notre Damesta Vieux campeurin kiipeilykauppoihin. Hassu idea perustaa yhden mega ison putiikin sijasta monta samassa korttelissa olevaa pienempää putiikkia. Tuntui kuin olisi käynyt monessakin kaupassa. Niin kai se hämäännytti, että se ainut suunniteltu ostot unohtui kaiken keskellä...
Cirsi katoaa ystäviään tapaamaan.

Tämän jälkeen rue Rivolille shoppailemaan, ei mitään. Jossain vaiheessa Teresa&Vesku ja Mats käänsivät kelkkansa kohti Louvrea ja muita Pariisin nähtävyyksiä- tätä vaihtoehtoa olisi muidenkin kannattanut harkita. Hanna ja Tanza kiersivät pinna kireällä Galeries de Lafayettesia ja tuhansia muita paikkoja etsien iltapukua- tuloksetta. Tro kiersi, toivottavasti, hieman leppoisammalla mielellä samoja mestoja-tuloksena kengät ja pientä kivaa Cirsille.


Louvre- mikä ei kuulu joukkoon?

Loppu ilta meni syöden ja juoden ravinteli Hausmannissa, jonka ikkunasta näkyy apteekin vilkkuva vihreä risti- tämän perusteellahan kyseinen ravinteli on helppo löytää Pariisista huom.





Koska tänään ollaan oltu todella laiskoja päätimme vielä lähteä kevyelle iltahölkälle. Juna lähtee 13minuutin kuluttua- hep! Chausseè d'Antin La Fayetten metrolla Châteletiin, jossa toisen linja pikaetsintä. Gare de Lyonin metrossa, aikaa jäljellä vielä 7minuuttia ja metromatka kestää 3-4minuuttia. Gare de Lyonissa, Vesku kadottaa biljettinsä reppunsa uumeniin. Piinaista kaivelua. Juoksua, juoksua, missä asema, missä laituri, mikä juna missä. Korkokengilläkä ei voi muka juosta... Saavumme laituriin ja juna lähtee juuri liikkeelle. Viereinen juna. Vihdoin oikeassa junassa matkalla kohti Fontsua, onnellisena, uupuneena. Vain 2minuuttia myöhässä.

Aela&Erkki: katosivat heti aamulla Pariisiin saapuessamme omille teilleen ja ilmestyivät takaisin vasta 2 päivän päästä. Huhujen mukaan kävivät nykytaiteen museossa Pompidoussa, Sacre Coeurissa ja Moulin Rougessa kabaree-show:ssa.

Erkki matkalla nykytaiteen ihmeelliseen maailmaan.


Hippo.