Sunday 21 June 2009

Boulderpelle pelleilee köydellä...



Koska ainakin allekirjoittaneelle köysitouhut ovat sen verran harvinaista settiä, niin pitää pistää pienistäkin aiheista uutista tulelle. Lisäksi viimeaikoina (tai vuosina) on tuntunut olevan valloilla trendi, että allekirjoittaneen köysireissut tuppaavat peruuntumaan erinäisistä syistä. Ite oon tullut siihen tulokseen että Boulder-jumala (Sharmamaisemmin Kiven Henki) ei diggaa, että joku hänen opetuslapsistaan menee tuohustelemaan köysi-gay-actionin kanssa. Jo pelkät räleiden käpistelyt aiheuttavat pumppausta ja valjaiden kanssa boulderoinnista ei pysty edes puhumaan.

Pitäisi kait tässä valossa olla tyytyväinen että koko juhannuksen kiikuista edes yksi iltakiikku onnistuttiin Trollen kanssa järjestämään.

Anyho. Trollen kanssa siis pääsimme torstaina mestoille. Itse mestahan oli kaikkien Sportti-gotlettien pyhä paikka, eli Niemisel. Trädi-kynäniskojen nuotiopiirien vakiokalustoon kuuluu kuiskaten kerrotut kauhutarinat Niemiselin negatiivisista sporttireiteistä ja niitä hinkkaavista Sonneista. Tarinoissa suonet pullottavat ja homma on pumppaavaa ja suoritusluonteista. Ei fiilistelyä. Ei räleitä. Mies ja Gainomax täydellisessä harmoniassa.

Oma historia paikan kanssa alkoi itseasiassa ekalla ulkokiikkuireissullani 4v sitten. Muualla pohjois-Ruåttissa satoi ja Niemisel negatiivisine profiileineen tarjoisi silloiselle poppoollemme ainoan kuivan kosketuspinnan kiveen. Tosin eihän siellä vittujakaan aikaseksi saatu, mutta kuiteskin.

Alla kuvaa omasta ekasta ujosta yrkästä neljän vuoden takaa. Huom yläköysi-moodi :):


Ja eka reitti tuolloin oli "Beavis". Ja joka vuosi kun olen sen kerran siellä käynyt niin turpaan tuolta about 15m 7a:n vitukkeelta on tullut. Reitti ei sinällään ole vaikea, eikä edes kovin hänkki (Niemisel-mielessä). Mutta reitin rosoisuus tekee siitä vaikean lukea. Ja jokainen menetetty sekunti on kuolemaa boulder-kunnolla varustetulle kaverille.

Tron kanssa viksuina kavereina päätettiin sitten alkaa lämppäämään heti tuolla. Eikä edes pultti kerrallaan, vaan suoraan flashipumppiin saakka. Todella fiksua. Ja palautuminenhan kestääpi.

Mutta joskus onnistuu. Toinen yrkkä sisälsi sen verran luovaa raivoa että vanha nemesis joutui antautumaan. Ohessa hieman epilepsiaa aiheuttava klippi toiminnasta. Kamerana toimi kännykkä jeesusteipattuna kypärään kii. Paska homma, mutta GoPro:n heroa ei saatu tähän rakoon hommattua (kiitti vaan kaverille vinkistä). Tuskin tulee hittiä, mutta hauska kuriositeetti.

Matti the boulderclown sends Beavis from Matti Sillanpaa on Vimeo.



Tro keskittyi moovien opetteluun ja ihan tulilla kaverillakin se on.

Kahteen yrkkään per naama oli menny yli kolme tuntia ja kello naksutti kymmentä. Itellä oli ollut tarkoituksena hieman fiilistellä "Diablo":n (8a) mooveja, mutta forkkujen jölli oli sitä luokkaa, että päätin jättää sen seuraavalla reissulle ja toivottavasti fiksumman lämppäröinnin jäljille.

Siirryimme siis yleensä paikan helpoimpana pidettyyn reittiin eli "Wild Thing":iin. Reitti on hieman pidempi kuin "Beavis", mutta moovit ovat suhteellisen selkeitä ja otteet kohtuukokoisia. Mutta niitä on paljon. Ja feissi on yli 20 astetta negaa.

Oma eka yrkkä hyytyi hieman yli puolivälin. Edes Gainomaksin ehtoollinen ei poistanut jölliä ja toinenkin yrkkä oli ihan totaalista paskaa. Tro:n suoritus oli samaa tasoa, mutta kaveri sentään teki mooveja ekaa kertaa. Meiti ite on tikannut reitin pariin otteeseen männävuosina, joten moovien täydellinen unohtaminen on anteeksiantamatonta.

Ohessa meiti paskayrkkää jälleen epileptikoilta kielletyllä kuvaustyylillä. Kärsikää. Niin minäkin.

Matti the boulderclown fails Wild Thing from Matti Sillanpaa on Vimeo.



Eli mitä reissustä jäi käteen. Tro ja meiti pistettiin 5 tunnin aikana yhteensä 8 yrkkää. Yksi suoritus ja paljon pumppausta. Lämppäröinti menee historiankirjoihin paskimpana ikinä. Positiivisena puolena molemmat yllättyivät että köysi-gay-action tuntui vaihteeksi ihan kivalta. Liidaus ei jännittänyt yhtään ja moovit tuntuivat naurettavan helpoilta. Mutta kunto naurettavan huonolta.