Monday 20 April 2009

Pohjolan runttaajat lumisateisilla etelän mailla.



RAH!

Elikkäs tossa joulun huitteissa heräsi kiinnostus käydä tsekkaamassa Espanjan kovasti kehutut mestat. Taisteluplänistä oli kiinnostunu itseni lisäksi Saarinen eikä Perttusta ja Kohoakaan tarvinnut kamalasti houkutella. Paikaksi valikoitui Albarracin ulkomaan immeisten kehujen ja Dosage V:sen perusteella.

Homma rullasi suht jouhevasti tuonne helmikuulle saakka, kunnes neljäs jäsenemme Koho onnistui telomaan perseensä ja joutui jättäytymään pois. Hapotus oli tuossa vaiheessa melkoinen, mutta selvää oli ettei matkaa peruttaisi.

Ongelmana oli vaan että mistä neljäs jäsen. Slouppi oli poissa kuvioista, sillä emme halunneet laskea rimaa ihan noin paljoa. Kaikki kaverit olivat joko pa, menossa muualle tai sitten eivät tykänneet meistä tarpeeksi. Lopuksi päätimme kiristää vaan hieman lisää vyötä ja mennä kolmestaan.


To 2.4.2009. klo 21:00

Häärään hämmentyneenä Oulu-Helsinki-yöjunan nukkumavaunussa ja ihmettelen lippuani. En millään bongaa lipusta hytin numeroa ja venäläiset turistit paheksuvat kun tukin romuineni ahdasta käytävää. Lopulta päätän livahtaa sisään lähimpään tyhjään hyttiin ja odottelen paikalle Perttusen Mikkoa, tuota kaikkien Oulun tyttölasten isien pahinta pelkoa. Mikon heilahdettua paikalle hokaamme, että olen tuijotellut ihan väärää asiaa, sillä lipuisa on sänkyjen numerot, ei hytin.

Kello on paljon ja herätys aikainen, mutta juopon seurueemme maksa huutaa rankaisua. Siispä päätämme hakea yhdet (muutamat) yömyssyt ennen yöpuulle laittoa.



Pe 3.4.2009

Juna oli Helsingissä noin kello seitsämän. Taitelupari oli suhteellisen sekaisin, sillä öymyssyistä huolimatta eihän sitä Neuvosto-Suomen proletaarien rakentamassa makuuvaunussa keskiluokka voi nukkua. Silmät ristissä vaapuimme taksiin ja sieltä lentokentälle. Lähtöön oli vielä kivasti aikaa ja sisuskalut vaativat kahvia.

Päätimme kuitenkin marssia ensin check in:iin. Jonossa jotenkin tulin ajatelleeksi koko prosessia ja kylmä paska meinasi kurkkia housujen puolelle. Tajusin että olin jättänyt passin kotio. Kaksi päivää olin tsuumaillut monimutkaisten liikkumisien (itsehän jatkaisin suoraan paluumatkalla helsingin kautta ahvenanmaalle kiikuille) kuvioita ja mitä romuja menee minnekkin, mutta silti olin onnistunut skippaamaan passin. Taas.

Mikko oli semiluottavaisena että kyllä homma luonnistuu. Ja itsekkin olin kohtuullisen luottavainen, sillä parin vuoden takaisella fontsun reissulla Jooga-Pekka oli unohtanut omansa ja hyvin tuli toimeen pelkällä ajokortilla.

Marssin suoraan tiskille ja tohkeissani onnistuin vissiin herättämään hieman pahennusta tokaistessani: "Moi. Vitun vittu. Nyt mulla on tainnut me mennä Major Paskomiseksi. Unohdin passin Ouluun." Suht nätti tyttölapsi hymyili ja totesi "Ehkä sinun pitää vielä kiroilla lisää". No useiden mutkien kautta selvisi, että joudun hankkimaan lentoaseman poliisilaitokselta pikapassin koska Frankfurtissa (johon oli välilasku) oli joku EU-huippukokous ja siksi pelkkä ajokortti ei riittänyt. No siitä selvittiin tukulla rahaa ja aikaakin oli onneksi riittävästi.

Muu siirtyminen sujui tylsästi mutta suunnitelman mukaan Madridiin jossa kolmas taistelijamme odotti. Heti laskeuduttuamme Saarisen tyttölapsi rimpautti ja aloitti puhelun lupaavasti: "pojat, mulla on huonoja ja huonoja uutisia". Eka ajatukseni oli, että Rippe soittaa tyyliin Suomesta. Toinen oli että vuokra-autovarauksemme oli mennyt vituiksi. No paljastui että Patonginpurijat olivat onnistuneet tyrkkään Ripen matkatavarat 3h päästä tulevaan koneeseen ja pädin 4h päästä tulevaan koneeseen.

Päätimme käydä syömässä ja hoidella auto odotusaikana. Homma menikin suhteellisen buenosti ja pääsimme takaisin aikatauluun kun navin ehdottama ajoaika olikin vain 3,5h pelkäämämme 7h sijaan (mökkimme luovutus oli ennen 23:00 illalla).

Aikanaan saimme auton, ripen romut ja riittävän kofeiinihumalan jotta selviäisimme matkasta. Tässä vaiheessa iski valtava helpotuksen tunne, kun hommat taas eteni ja paskominen olisi taas omissa käsissä.



Siirtyminen oli kaiken kaikkiaan suhteellisen helppo, vaikka lähes peltoteillä ajaminen hieman jännitti. Ainoa vastoinkäyminen oli, että emme tajunneet käydä madridissa kaupassa joten jouduimme ostamaan hieman aamupalavärkkiä huoltoasemalta ennen Albarrachinia.

Ostimme myös Espanjalaisen pornolehden, mikä toimi mahtavana lähteenä tuleville reitinnimille. Kenen korvaan "Penetraciones bestiales" ei kuulostaisi lähestulkoon täydelliseltä reitinnimeltä?!? Lehti oli muuten aika onneton, sillä fotoaja oli valinnut zoomikokonsa pikkasen turhan lähelle. Lehden sisältö muistuttikin lähinnä putkistoa.

Joka tapauksessa saavuimme ennen sovittua luovutusaikaa ja sorruimme suoraan sänkyyn (parin yömyssyn jälkeen).

La 4.4.2009

Nukuimme suhteellisen pitkään raskaan päivän jälkeen. Eka päivä oli varattu aikalailla skouttaukselle, ruokavarantojen hankkimiselle ja mestojen tutkimiselle. Haaveena oli saada hieman kiikkua ennen yöunia.

Löysimmekin leipurin, teurastajan ja pari pientä sekatavaraputiikkia. Lisäksi tutustuimme viehättävään paikalliseen kahvilaan josta sai myös pientä palanpainikettä. Kahvilan myyjätyttö oli myös varsin viehättävä, omenapaistos hyvää, San Miguel kylmää ja kahvijohdannaiset maittavia.



Seuraavaksi siirryimme skouttaamaan itse kiikkualuetta. Olimme saaneet ajo-ohjeet kylän turisti-infosta. Alun harhailun jälkeen päätimme kysyä parkkiksella chillailevilta kiikku-heebioilta. Ilmenikin, että heti parkkiksen vierestä alkaa alue ja leirintäalueelta saisimme alkeellisen topontapaisen.

Iskimme settiin kiinni kuin sika limppuun. Sisäseinän näivettämät sällit olivat heti ekoista helpoista nelosen ja vitosen släbeistä ihan liekeissä. Ohessa näyte yhdestä nimettömästä herkkupalasta.




Yllänäkyvän reitin tikkaamisen jälkeen siirryimme eteenpäin. Törmäsimme teitämättämme yhdelle siisteimmistä pikkualueista, eli Aerolinelle. Alue oli vain jotain kymmeniä metrejä pitkä ja leveä, mutta täynnä aivan loisteliasta settiä. Kivien muodot olivat kuin suoraan fontsusta ja kiven laatu aivan ensiluokkainen.



Tikkailimme helppoja ja hienoja reittejä hurmiossa, kunnes törmäsimme alueen "kovaan nurkkaan". Siellä oli alueen nimikkoreitti, eli "Aeroline" 7c (tuttu myös Dosage 5:sesta), entinen 7c:n campusreitti, jonka toinen krusiaali käsiote oli lohjennut irti (Rippe sai tästä instastondiksen ja hakkasi tähän reissun suurimman yrkkämäärän) sekä 8a/8a+:n sloupperihänkkikantti (tästä taas kukkis todennäköisesti saisi stondiksen).

Ohessa poromiehen maltinmenetys noin piljoonanen yrkän jälkeen päivältä x:



Anyways. Saimme illan kulumaan varsin nätistä näillä mestoilla ja päätimme siirtyä n 5h hakkauksen jälkeen mökille safkailemaan. Hillittömissä fiiliksissä törpöttelimme hieman ja päädyimme lopuksi jotenkin lokaalien tanssikapakkaan jossa kukaan ei tassinut. Allekirjoittaneen muistikuvat illasta ovat hiukkasen hämärät, mutta paskaa tuli jauhettua ja paljon ja kättäkin väännettyä jonkun hieman isomman lokaalin kanssa. Mutta hienoa oli.

Su 5.4.2009

Omalla kohalla aamu alkoi hieman erikoisesti sillä heräsin ulkovaatteet (ja kengät) päällä sängystä ja varsin hölmistyneenä että wtf. Olo oli sammumisesta huolimatta melkoisen hyvä ja kanssataistelijatkin varsin hengissä.



Vedimme hävittömän kaloripommin aamiaiseksi ja päätimme käydä kaupungilla kahvilla. Olimme törmänneet kahvilan tyttöön baarissa ja se punasteli tullessamme sisään kuppilaan. Todennäköisesti humalainen hölmöilymme jäi pakallisiin legendoihin pysyvästi.

Saimme hankittua myös ekat grillilihat jo mainitulta paikalliselta teurastajalta sekä kaivatun topontapaisen.

Topo tosin osoittautui hieman köpöiseski heti kättelyssä sillä se ei oikeastaan vastannut mitenkään reaalimaailmaa. Mutta saimme kuulla, että seuraavalla viikolla saapuisi ensimmäinen erä uutta Espanjan bouldertopoa jossa olisi mukana myös Albarracin. Löysimme kuitenkin hienon leikkikentän läheltä Aerolineä josta löytyi mm tämä hillittömän hieno 6c:n mantteli *köh*jonka meiti ainoana sai tikattua *köh*.



Omakehu sikseen. Tikkailimme alueelta vielä muutaman 6-tasosen reitin (mm ton manttelin oikeanpuoleisen 6c+:n kantteilun) ja siirryimme takaisin Aerolinelle jossa meiti onsightas yhden 7a:n ja 6c:n pingerrykset. Mikko fläshäs ton 6c:n kans näytösluonteisesti perässä ja esitteli myös helvetin hienon släbin joka vaati joka jannulta useamman yrkän.



Rippe osoitti lisäksi mieskuntonsa tikkaamalla alueen nimikkoreitin. Itellä reitti hieman lupaili, mutta sloupperiforce oli vielä turhan heikko.

Päivän kiikkusaldosta tuli ihan kiva ja hakkaustakin oli n 5-6h. Ei hassumpaa kun huomioi aamun lähtökohdat.

Loppuilta meni sitten grillatessa ja tissutellessa. Teurastajan eväkset saivat varauksettoman luottamuksemme ja eteenkin makkaroita meinasimme palata hakemaan lisää.

Ma 6.4.2009

Aamulla iskimme mestoille melkolailla sukkana, vaikka kolmas päivä jo ymärrettävästi vaati hieman vatkausta jotta ruppi saatiin edes auttavasti käyntiin.

Targettina oli käydä tsekkaan Sol-niminen mesta jossa olisi kuulemma lämmintä. Mikko oli kaivannut jo rusketussettiä ja puhunut paikasta saapumisestamme saakka. Ekana törmäsimme yhteen alueen hienoimmista kivistä jossa oli pari kutosta ja pari seiskan loppupään pätkää. Päätimme lämpätä kutosilla ja tulla testaamaan seiskoja myöhemmin (vaikka ne olivat tolkuttoman siistin näköisiä) sillä kivi oli suoraan auringossa ja lämmin.

Haahuilimme syvemmälle alueelle ja tikkailimme parit hienot pikkureitit ja ihastelimme erästä poikkaria mikä näytti vaikeahkolle, mutta varsin tehtävälle. Taisimme myöhemmin tsekata sen toposta, mutta yrkkäiltyä ei tullut... Harmi...

Matka jatkui ja päätimme yrittää löytää Techos-nimisen mestan ja sen katot joissa pitäsi olla alueen erikoisimmat fiitseri, eli helvetisti pitkiä kattoja (hiekkakivellä!). Anyway tässä vaiheessa tulimme siihen tulokseen aikamme pööpöiltyämme, että leirintäalueelta saatu topontapainen ei oikeastaan ole missään yhteydessä reaalimaailmaan.

Näimme silti matkan varrella hieman Arrastarero-aluetta ja se vaikutti hienolta. Ja jo autotieltä bongattua rotkoa joka oli hieno myös läheltä.



Anyways noin 2h vaeltelun jälkeen päädyimme Techosille ja tsekkailimme hieman mestoja. Tosin nälkä alkoi olla jo kerrassaan valtava joten päätimme käydä oikeasti syömässä rankan iltapäivän jälkeen.

Illalla taas grillattiin tauolla haettuja makkaroita ja tissuteltiin. Perussettiä.

Ti 7.4.2009

Aamu oli ankea. Keli pakotti meidät pitämään välipäivän, vaikka alunalkujaan oli tarkoitus pitää vain yksi sellainen. Aloitimme päivän tutkimusmatkalla vanhaan kaupunkiin joka muureineen on Unescon suojelukohde. Komusimme muurille melkoisessa myträkässä ja päätimme painua johonkin safkalle ja fundeerata vaihtoehtojamme uusiksi.






Halusimme löytää jonkin uuden safkapaikan ja mielellään vanhasta kaupungista. Valitettavasti ainut edes suht soppeli paljastui sitten mutupaikaksi. Söimme hintavat ja köpöiset eväksemme hieman tatti otassa ja fundeerasimme vaihtoehtojamme. Päätimme tehdä safkanhankintareissun 40km päässä olevaan Tirueliin ja sen supermarketteihin.

Ite Tiruel oli ihan kiva paikka. Pienen pööpöilyn jälken kävimme kaffeilemassa paikallisessa konditorian, lihakaupan ja kahvilan hybridissä ja suunnistimme sitten kohti supermarkettia.




Marketista tarttui messiin mm hieno 1,5kg lohi, jonka naispuolinen lihamestari aika näyttävästi pisti meille medaljongintapasiksi. Päätimme myös tehdä veneperunoita ja salaattia (hui!). Ja tietysti San Miguelia palanpainikeeksi.



Ke 8.4.2009

Keli oli aamulla mainio ja miehet tikissä. Olimme illan grilli-tissutteluissa kuulleet, että leirintäalueelta saisi tänään ehkä uuden topokirjan. Kävimme ensitöiksemme hakemassa moisen plakkariin (caven tulevaan topokirjastoon täytettä).

Päätimme ensitöiksemme käydä tsekkaan Arrasterero-alueen joka vaikutti hienolta ja Chiqui oli suositellut. Chiqui sis oli Espanjalainen heebio, joka oli ollut Suomessa Jyväskylässä vaihdossa ja Ripelle puolituttu. Hän oli sensseillä ja auttoi meitä monessa kipeässä tilanteessa (iso kiitos!).

Anyho. Päätimme kävellä kahdessa haarassa olevan alueen ensimmäiseen kärkeen ja alkaa tsekkaileen reittejä laidasta lähtien. Jo alkumetrien pikkuherkuista lähtien oli selvää, että luvassa olisi reissun toistaiseksi hienoimmat kiikut. Linjat olivat käsittämättömän siistejä ja ehkäpä hieman kuumottaviakin.

Yksi ekoista todella siisteistä reiteistä oli 6b+:n finaalilämppäri josta ohessa mikon tyylinäyte:



Seuraavaksi siirryimme ihan äärimmäiselle reitille ja sen kuumottavimpaan linjaan. Reitillä ei ollut nimeä ja grade oli epäilyttävästi 7? ja perässä "EXPO!" mikä tarkoittaa vaarallista. Homma olikin kuumottava myös spottaajille, sillä reitin laskeutumisalue oli aivan 1,5m-2m korkean dropin laidalla kahdelta suuntaa. Eli jos kiipeäjä tippuisi huonosti, se veisi spottaajat mennessään mitä todennäköisimmin.

Onneksi Rippe ripautti reitin aika nätisti vaikka kakkaa oli kaikilla lahkeessa (reitin toppi oli erittäin kuumottava fontsukas bulge). Itekkin sain flashautettua sen suht näppärään. Mikko tolkkuna kaverina ei riskeerannut hasardia toppia, vaan teki alun hienot moovit ja tuli hallitusti alas. Kuten useaan kertaa tuli reissun aikana sanottua, Mikko oli porukan ainoa tolkku kaveri :).

Seuraavaksi siirryttiin Chiquin seuraavalle suosittelemalle reitille, eli "Esperanzalle". Se oli 7a ja myös "EXPO!". Rippe tirpaisi reitin parilla yrkkää ja toppasi reitin todella kuumottavasti, sillä kaveri kikkaili ihan puhtaalla kitkalla. Tarkoitus oli laittaa tänne Ripen sendi, mutta video on liian suuri -> joudun valitettavasti taas boostaan egoani ja laittaan oman haparoivan egosendini.



Seuraavaksi siirryimme matalalle hienolle katolle josta saimme muutaman 6c flashin ja yhden 7a tikin. Helppoa ja hauskaa.

Pian törmäsimme Dosagesta tuttuun korkeaan 7c:n mantteliin joka oli myös törkeän siisti. Ripen kanssa heitimme siihen muutaman yrkän Mikon olkapään alkaessa osoittaa kipeytymisen merkkejä. Reitti oli tolkuttoman siisti. Eka dyno hyvästä kahvasta n 3m korkeudessa olevan lipan laitaan joka oli legenda hyvä. Sitten lukko ja matchi. Sitten vaan rujo mantteli ja homma bueno. No sitä rujoa manttelia ei vaan suostunut syntymään ja vannoimme reitille kostoa sendin muodossa myöhempänä ajankohtana.

Kävimme tässä välissä taas mökillä syömässä ja pikku siestalla.

Palasimme kuitenkin kiville pari tuntia myöhemmin ja pääsimme hakkaamaan erittäin hienoja pikkureittejä ja tätä 7b+:n herkkupalaa eräällä pikkualueista.



Illalla grilli oli taas kuumana, San Migueli kylmää ja jutut levottomia. Allekirjoittanut onnistui herättämään jos jonninmoista pahennusta jo vakio seuraksemme muodostuneista belgilaisista sälleissä.

To 9.4.2009

Torstai oli vika todellinen kiikkupäivä. Kävimme tsekkaamassa edellispäivän vakuuttamana Arrastareron toisen laidan josta pitäisi löytyä legendaarinen 7b+:n släbi nimeltä "Mardi Gras". Löysimme reitin ja bonjasimme, että olimmekin kävelleet mestan ohitse muutama päivä aiemmin. Lämppäyksen jälkeen pistimme reittiin muutaman yrkän ja tulosta ei syntynyt. Ripellä oli taas pari hyvää yrkkää jossa lopun dyno jäi vain 10 cm topista.

Reissumme luonteen huomioiden jatkoimme tylysti matkaa seuraaville Chiquin suosittelemille kiville joiden piti olla mutkan takana. Sieltä löytyikin kaksi hieno hänkkilistareittiä. Kokeilimme eka vaikempaa joka oli 7b+:n tasoinen. Moovit menivät kaikilta suht helposti ja Rippe sai tämän tikattua helposti. Ite tulin lukuisten yrkkien jälkeen vika moovista alas ja reitti jätettiin hautomaan.



Rippe tikkasi myös viereisen reitin (7b) nätisti alun lapsilukon auettua.

Muutenkin senssit olivat hienot. Paikalle oli kertynyt aikamoinen joukko ihmettelijöitä (Ripen jäätävät lukot hiljensivät koko yleisön) ja kiikkujia. Meininki oli hieno ja fiilis tapissa.

Tässä välissä alkoi olla jo eväiden aika. Päätimme siirtyä lähellä olevaan Sol-alueeseen ja etsiä Chiquin delegaatio sieltä evässeuraksi. Löysimmekin heidät aika pian. Ongelmaksi paussaamiselle muodostui hävittömän siisti 7a+:n (taas dosagesta tuttu) linja, joka huuteli kaikille aika rajusti. Rippe tikkasikin reitin suht helposti (clippi jälleen liian suuri blogiin), mutta reitti oli hieno. Chiqui ite yrkkäili jotain todella hämmentävää 7c+:n sloupperiongelmaa joka jätti ainakin allekirjoittaneen täysin sanattomaksi.

Chiqui houkutteli Ripen myös yrkkäilemään jotain kasin projektia joka oli lähellä. Alkuasukkaille se vaikutti suht vaikelle, mutta sankarimme mukaan reitti olisi lähetetty aikoja sitten Suomessa (reitti oli kyllä erittäin Suomi-tyylinen hänkki-lista-runttaus).

Illan lopuksi siirryimme jälleen kerran Aeroline-sektorille yrkkäilemään jotain hienoa ja helppoa. Helppous tosin unohtui sillä löysimme erään vanhan tutun kiven takaa hienon 7a+:n bulge-läpsyttelyn joka osoittautui varsin vaikeaksi. Ongelmana oli, että kruksimoovissa vedettiin agressiivisen bulgemoovin huonohkosta listasta sloupperiin ja vetoon oli vaikea saada riittävää pituutta. Lisäksi toppaus oli täysin mysteeri, ennenkuin Mikko fiksuna kaverina keksi siihen sekvenssin. Harmillista sinänsä, että Mikon olkapää esti reitin tikkaamisen, mutta minä ja Rippe kiitetään silti sekvenssistä. Ohessa taas meitin suorite.



Päivä oli ollut helvetin pitkä. Olimme hakanneet noin klo 11:sta asti ja lopettelimme melkeen yhdeksän aikoihin illalla. Meillä oli silti tottahan toki kunnolliset grillisetit haettuna teurastajalta (kolmea eri makkaraa kunnon klöntit). Kävi myös ilmi, että hollantilaiset ystävämme eivät aikoneet päästää meitä menemään ilman kunnon tinttausta ja pöytään ilmaantuikin melkeen täysinäinen Black Laber-puteli. Asia ei juuri haitannut, sillä seuraavaksi päiväksi oli luvattu sadetta ja toivoimme lähinnä pääsevämme lauantaina vielä kiville vaikka silloin saattaisi tulla lunta.

Lukuisten viini-, viski- ja kalja-annosten jälkeen meininki oli aika hurjaa. Kättä väännettii useaan otteeseen ja Rippe piti asiasta jopa koulutusta. Lisäksi ohjelmassa oli merimiespainia, erilaisia tasapainoläpsyttelyitä ja ties mitä judopoikien keksintöjä humalaisten harmiksi. Rippe saikin nenänvartensa verille toiminnan temmellyksessä.




Pe 10.4.2009


Ekaa kertaa oli todellinen darra. Väkevä viina, tuhti hampun savu ja paini olivat nähtävästi tehneet asiansa. Rippe oli liekeissä lähtemässä klo 10:30 kiville (kun oli ilmiselvästi vielä jurrissa), mutta jo marssilla kohti techosta ja sen kattoja (sillä ulkona ripisteli) alkoi kaverikin oikeasti puhaltaa.

Noin neljä pysähdystä ja reilu kilsa myöhemmin saavuimme mestoille. Otimme löysillä yrkillä turpaan 6c:n poikkarilta ja tästä suivaantuneina päätimme keskittyä pädeillä loikoiluun ja sateen pitämiseen krapulan toipumisen odottelun ohessa.

Yritimme hieman skoutata aluetta, mutta ilman vetinen kylmyys ja oma olotila ajoivat meidän lopulta mökille nukkumaan.

Noin parin tunnin tirsojen jälkeen raahasimme itsemme takaisin mestoille noin kuuden huitteissa. Paikka oli jälleen kerran Aeroline, sillä Rippe oli edelleen död ja itekkin sut vaisuna. Mikko sen sijaan puhkui tarmoa ja halusi sendata edellis iltana sendaamatta jääneen 7a+:n. Homma jäi kuitenkin vaiheeseen, sillä Mikkokin oli kuitenkin aika naatti.

Törmäsimme myös alueella muutamaan natiiviin, joista Valencialainen kiikkupariskunta osoittautui totaalisen hasardeiksi boulderoijiksi (ekaa kertaa kuulemma asialla). Sen sijaan joukossa oli myös hauska vajaa 60v heebio, joka oli mainiota seuraa. Rippe arveli kaverin olevan Borealin perustajia, mutta asiaan ei saatu varmuutta. Kaveri kuitenkin tikkasi seiskoja vakuuttavasti ja omasi ehkä karmeimmat sormet ikinä.

Perjantaina me emme vaivautuneet grillailemaan ja taisi olla itse kullekkin eka juomaton ilta reissussa.

La 10.4.2009

Aamu alkoi toiveikkaana. Nyt olisi se päivä että tikattaisiin jotain kovaa jos sää sallii. Kurkistus ikkunasta oli kuitenkin musertava. Ulkona tuli helvetisti lunta. Sää oli tähän asti ollut n 0-10 asteen huitteissa ja välillä piikannut parina päivän lämpimimpinä aikoina n 20 asteen tuntumassa auringossa. Mutta nyt tuli oikeasti kunnolla lunta.




Pikaisen palaveerauksen tuloksena päätimme hyvästellä Albarracinin ja siirtyä Madridiin jo puoli vuorokautta aiemmin mitä olimme ajatelleet. Tiet olivat sen verran huonoja ja aikainen herätys kammottava, että päätimme pelata varman päälle. Lisäksi ajatus uima-altaasta, parista kaljasta ja lämmöstä houkutti kohmeisia kavereita (mökit olivat suht kylmiä ja ainakin allekirjoittaneen untsikka kotona).

Chiquin avustuksella löysimme hotellin Madridista netin välityksellä ja viimeinen siirtymisemme Espanjassa alkoi.

Parin ankean pysähdyksen ja kerrassaan karsean alkutaipaleen jälkeen saavuimme kuin saavuimmekin aurinkoiseen Madridiin. Hotellin "uima-allas" osoittautui suikulähteeksi ja ilmakin oli maksimissaan +15 astetta. päätimme kuitenkin käydä ainakin kaljalla illan vietoksi ja aloimme tutustua Madridin metrojärjestelmän jännittäviin yksityiskohtiin.

Omissa munaskuissa hieman jännitti ajatus tulevasta siirtymisestä Ahvenanmaalle josta tulisi helvetin pitkä ja tylsä.

Su 11.4.2009

Aamun askareet ja vuokra-auton palautus sujuivat suhteellisen kivuttomasti. Näytti todella, että menomatkaa vaivanneet ongelmat jäivät onneksi reissun ainoiksi. Hyvästelimme Mikon kanssa Ripen ja aloimme valmistautua henkisesti Köpiksen lentoa seuraavaan 5h odotukseen kentällä. Olisimme Helsingissä vasta klo 11 suomenaikaa, vaikka lentomme Madridissa lähtisi jo aamupäivällä. Rippe viettäisi vielä pidemmän stintin Amsterdamissa, mutta ehtisi onneksi hyvin käydä tutustumassa kaupunkiin.

Kuten odottaa saattaa, oli seuraavat tunnit ennen Helsinkiä helvetin tylsiä ja kalliita. Ainoa "piristys" oli Englantilainen harrastelija-rugby-joukkue jotka kännissä ahdistelivat naispuolista vartijaa ja muutenkin hölmöilivät kentällä. Tosin asia ei ollut mitenkään päin hauskaa, mutta toimi ainoana selkeästi mieleenpainuneena teemana puuduttavassa odotuksessa.

Saavuimme Helsinkiin hieman etuajassa ja olimme kentällä jo klo 10:30. Tässä tiemme Mikon kanssa erosivat ja heebio siirtyi sukulaistensa hellään huomaan. Meitin kohtalona olisi mennä törkeileen ja ängetä Anssin ja Niinan nurkkiin vaikka he olivat juuri saapuneet itsekkin reissusta. Onneksi olin ostanut viskipullon pehmentämään Anssin ahdistusta. Helvetin iso kiitos tosta Anssille. Meiti on yhden ison palveluksen velkaa.

Ilta kumminkin oli varsin mainio ja isäntäväki ei vaikuttanut ihan totaalisen kyrpiintyneeltä mikä paransi meitin omaatuntoa hieman. Anssi esitteli reissun kuvia ja tutustuin Niinan kahteen kissaan. Teippiäkin olisi ollut, mutta kutaleet olivat sen verran pihtareita, että meitin kissa-magic ei tepsinyt tapauksiin. No ne on noita ylpeitä&siveellisiä Helsinki-kissoja.

Ma 12.4.2009 / Ti 13.4.2009.

Meitin lautta Maarianhaminaan lähtisi klo 17:30. Olin henkisesti varautunut, että poistun nuorenparin jaloista heti ja hengaan kaupungilla pädin, rinkan ja kiikkurepun kanssa kunnes lautta lähteen. Anssi ja Niina kuitenkin tarjoutui hengailemaan kanssani ja kammoksuttu maanantai pehmeni mitä suurimmilta osin.

Iltapäivä kului suhteellisen asiallisen leffan parissa (jälleen kerran jouduin vittuuntuneena tunnustmaan, että DiCaprio on oikeasti hyvä näyttelijä. prkl.). A&N myös heittivät meitit lautalle, mikä oli meitin lompsan kannalta aivan helmi juttu.

Lautalla matka oli perus tylsä. Buffettikooma takasi parin tunnin semi-unta ja päätin käydä parilla kaljalla. Humppameininki ei kuitenkaan oikeen maistunut, mutta juttelin aikani parin nätin Pietarilaisen opiskelijatytsyn kanssa (olisin saanut tärät Pietariin, mutten oikeen innostunut).

Tytöt pakenivat parin kaljan jälkeen nukkumaan ja itsekkin häivyin vaikka kolmas oli puolivälissä kun jouduin humalaisen tyttölapsen stalkkaamaksi. Vaikka pussit olivat sangen täynnä reissun tässävaiheessa, ei humppakansa silti kelluta meitin venettä tarpeeksi. Siirryinkin itse yöpuulle ja nauttimaan runsaista 5h yöunista ennen Maarianhaminaa.

Alunperin oli puhe, että meiti nukkuu pädeillä terminaalissa aamuun ja joko Keke tai Erkki tulee hakemaan sitten aamusella. Erkki oli kumminkin kuningas ja oli vastassa jo terminaalissa. Propsit siitä Erkille.

Sekopäisen matkasetin jälkeen makuupussiunet sängyssä tuntuivat suorastaan taivaallisilta. Mutta Affissettien kerronta jääkööt sitten muiden harteille.


Lopuksi:

Albarracin osoittautui aivan tautisen siistiksi paikaksi. Kylä oli idyllinen ja ihmiset mukavia, joten ympäristö oli kondiksessa. Ite kiikkupaikat ja reitit olivat kevyesti fontsuluokkaa, mutta ilman väkisaastetta ja kuluneita reittejä. Lisäksi projekteja oli valtaisasti ja tehtävää varmaan enemmän kuin avattuja reittejä. Esimerkiksi yhdessä topottomassa alueessa oli kuulemma yli 1000 reittiä ja 300 avointa projektia.

Eli repikää siitä fontsuilijat :).

Kiitokset Mikolle ja Ripelle mainiosta matkaseurasta. Kiivettiin helvetisti, ryypättiin vielä enemmän ja ennenkaikkea pidettiin todella hauskaa. Lisäksi vielä kerran kiitos Anssille ja Erkille jeesistä tiukoissa tilanteissa. Siirtymiset olisivat voineet olla helvetin paljon raskaampiakin.

Thursday 9 April 2009

Etäisyyttä Arkeen

JIIHHAA!!

On se HIENO!
ja on se kiva että kausi lähtee kivasti käyntiin.
Tikkilistan vaikeimpaan saapi lisätä plussan perään ja vieläpä tuollasen reitin ansiosta.

Elikkäs siis selätin vihdoin jo viime vuonna himoitsemani Distanssia Arkeen, Luohuan morkulalta.

Ei tosin ihan helpolla irronnut. Viime vuonna tosiaan muutaman kerran yritin tuota, mutta ei silloin auennut yhtään... ....tänä vuonna sitten neljännellä käyntikerralla reitti nöyrtyi edessäni. Itselleni raskaita muuveja perätysten sen verran paljon että työläshän tuo vieläkin oli, mutta lopputulos tyydyttää :)


Kuva Tosin ei ole itse suorituksesta vaan napattu Erkin video pätkältä aikasemmalta yrkkäyskerralta.

ON SE HIENO!