Terveisiän Vaasasta, jossa viikonloppu oli suosiollinen muutamalle Oulun Apinalle. Ensinnäkin, Lorien (7a) taipui Vesan väsytystaktiikan lannistamana (kuva aiemmalta kevään taistelureissulta). Kivi ei tosiaan helpolla antanut uhriaan, vaan manailuja tarvittiin. Vesa tuli kerran jopa topista alas, joten kun reitti viimein meni, muuttuivat fiilikset maasta kattoon. Onneksi oli suorituskalja mukana!Olin jo itse menettää uskoni Lorieniin, kunnes 'no otetaan vielä yksi yrkkä' mantra kääntyikin voitolliseksi yrkäksi ja jotenkin kummasti sainkin jalkani aseteltua hyvin ennen dynoa vasemman käden kahvaan (kuva alla). Ja sitten se dyno, käsi osui täydellisesti kahvalle, toinen käsi viereen, topitus ja hirveä tuuletus!!!
Tuokin kuva muuten viime keväältä..
No, toisella puolella kiveä Kalle ja Ozzy yrkkäilivät reittiä nimeltä Flow (7b). Beta ei ollut tiedossa, joten suoritukset jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Näytti tuo reitti sujuvan melko hyvin ilman kenenkään neuvojakaan..
Lorienin jälkeen mentiin loppuillaksi Sundomin Kivimiestä yrkkäämään, jossa 'Flow-puolen' pojat yrkkäilivät Kivimies assista (7b) ja me muut sitten saman reitin seisomalähtöä (6b). Ozzy ja Kalle näyttivät vähän mallia miten tuota seisomalähtöä kannattaisi kiikkua ja kyllä se sitten jossain vaiheessa menikin Veskulta ja multa. Jalkatyöskentely oli aika tärkeää..
Yömajana meillä toimi Omppuhotelli Vaasan keskustan kupeessa ja kun ei retkikeittimiin tarvinnut turvautua (turhautua) niin mekös paineltiinkin sitten Amarilloon mehikomurkinoille ja raikastamaan kuivaa kurkkuamme. Kurkun käheyttä koitettiin parantaa Irkkubaarissa ja Public cornerissakin, mutta ekassa oli narikkamaksu pakollinen ja toka osoittautui karseaksi karaokebaariksi. Eli siis äkkiä ovesta ulos ja Amarillon baariin. Kalle sentään sai usemman kaljankin kumottua, me muut vähän hörpittiin näön vuoksi. Eipä tullut krapulaa ainakaan.
Ja sitten Ozzyn ihku-ihana sunnuntaipäivä! Ensiksi käytiin tietysti herkuttelemassa Ranskan parhaimmilla paloilla, mitä Suomesta vaan voi saada, eli aamiaista kahvilassa Cafe de Parisissa, merci beaucoup! Sen jälkeen oli vuorossa Ozzyn oottama Fat camp (7c, läskiperseet älkööt vaivautuko) Vaxlaxissa, jota Ozzy oli jo joskus aiemminkin yrkkäillyt ja nyt piti tulla noutamaan palkinto. Ja sehän tuli! Wow! Ozzy on kunnossa!
Kas siinä Fat camp!
Vesa, Niko ja meitsi yritti viereisen kiven Acidia (7a), mutta eihän se minnekään taipunut. Pieniä veemäisiä jalkaotteita ja oikea kantti luikas. Ja pitkä veto paremmalle kantille. Seliteltiin ja valiteltiin. Ei vain mennyt.
Vielä piti ehtiä yhdelle kivelle ennen kotimatkaa. Vähän matkan päässä sijaitseva Kultakala (7b+/7c?) huuteli Ozzylle ja sienimetsä minulle. Ozzy sai Kultakalan kultakruunun kulmilleen (congrats!) ja minä kotiinviemisiksi kanttarelleja ja vaaleaorakkaita.
Kalle kultakalalla..
Vesa löysi samalta kiveltä kivan linjan nimeltä Lahna (sit start 6b). Alusta oli zippautunut ote, joten Vesa lähti reitin seisomalähtönä, mutta oli silti varsin tyytyväinen. Hieno reitti kuulemma. Enpä jaksanut sieni-innostukseltani vaivautua enää kaivamaan kenkiä esiin..
Vesa ja Lahna..
