Wet, Wet, Wet! eli Itsenäisyyspäivä Korolla

Vettä, vettä, vettä, räntää, lunta, vettä, loskaa, jäätä, vettä. Siinä lyhykäisyydessään kolmen päivän saldo. Mukavien kelien lisäksi pääsimme jopa vähän nakuttelemaan jäätä joka erehdyttävästi rupesi muistuttamaan vettä. Tämä on siis tarina vesikiipeilyn ihanuudesta.

Seuran reissupoppoo oli jo startannut torstaiaamuna ja ottanut esituntumaa ilmastonmuutokseen. Itse tulin paikalle vasta perjantaiaamuna suoraan Pyhältä vesihiihtämästä. Torstaina oli tullut koko päivä vettä lähes koko Lapin läänissä ja lumet olivat muuttumassa uhanalaisiksi. Sama trendi jatkui kun liukastelin aamutuimaan yksin Koron parkkipaikalla. Huhut etelän vierailijoista pitivät osaltaan paikkansa, vaikka nyt muita autoja oli vain kolme. Yleensä pitkinä viikonloppuina kannattaa pysyä poissa jos ei halua jonottaa reiteille. Kohta muut Oulun jantterit pöllähtävät paikalle ja päivä voi alkaa toden teolla. Meillä oli mökki Posiolla kaikilla herkuilla, eli ikuinen laavussa kärvistely saa riittää. Jälkeenpäin ajatellen ainoa oikea ratkaisu. Menossa mukana: Jarkko, Antti, Janne, Jukka, Petri, Marcus, Aki ja Heidi. Juho oli kurssilla, mutta osaksi meidän mukana.
Mammutti
DAY1
Laavussa ei ollut ketään, vain pari taistelijaa teltassa yötä. Toinen paljastui alppikanuunaksi nimeltä Samuli Mansikka. Muutenkin pohjoinen oli vetänyt puoleensa kovemmanluokan tykittäjiä, kuten allekirjoittanut(just joo!), Rollo-possen loistaessa poissa olollaan. Olivat kuulemma lähteneet Ruottiin pyssyttelemään jää-mixta-bigwall-multipitch-hässäkkää. Cool! No oli valinta mikä tahansa, kyllä Korolla värjöttely voittaa lähes kaiken arjen oravanpyörässä taistelun. Takaisin asiaan, eli kiipeilyyn. Lyötiin hyttyyt yhteen Hujasen Jarkon kanssa ja suunnattiin Ruskealle muun porukan hajotessa ympäri läänejä. Ruskea oli muuttunut lehmänhenkäyksestä kolmosluokan koskeksi ja olisi tarjonnut todella kosteat kyydit. Päätettin jättää suosiolla myöhempiin aikoihin ja jatkettiin matkaa. Mammutti oli yhtä märkä, takkuinen ja täynnä toimintaa. Jatketaan. Pysäytettiin karavaani Jaskalla ja nöyrästi muiden immeisten joukkoon. Onneksi Jaska on niin leveä putous, että kaikille riitti kiivettävää pienen odottelun jälkeen. Pojat oli ollu eilen samassa paikassa, mutta nyt vain minä ja Jarkko helsinkiläisten seassa. Pitkiä ja helppoja linjoja olisi tarjolla muutama, tiukkoja ja lyhyempiä saman verran. Valintaa ei tarvinnut miettiä kovin kauan kun sain vetovuoron. Alkukantaisen rimpuiluvimman valloilleenpäästämiseksi tarvitaan vain kuumottavan näköinen puikko ja adrenaliini alkaa jo virtaamaan. Vasemman laidan puikko tarjosi kovan aloituksen, henkisen flash-pumpin, mutta helpon ja nautittavan lopun. Kannattaisiko aloittaa kevyesti? Ei tietenkään! Välillä pääsi lepuuttamaan toista jalkaa hyllyllä ja halaamaan kahdella kädellä puikkoa. Ihanaa! Jarkko pyssytteli oikeasta laidasta pitkän hyllyltä hyllylle reitin ja fiilis nouseen. Edes jatkuvan tuntuinen vesisade ei jaksa pilata karpaasien menoa. Kamat alkaa olla märkiä ja toinen yrkkä kastelee ne viimeistään. Olin katsonut linjaa kahta vierekkäistä puikkoa pitkin, mutta sitä kannattaa miettiä hetken. Toinen puikko on lähes vapaasti roikkuva ja todella ohut ja toinen nopeasti jäätynyttä kukkakaalia. Välissä pystyisi menemään ja varmistuspaikkoja näyttäisi olevan muutama. Eikaisiinä. Antaa mennä vaan.. Alkuun pääsee, sitten alkaa taistelu. Lyön hakun pari kertaa ohuesta puikosta läpi. Vesi juoksee takista sisään. Jääruuvit menevät läpi. Kädet pumppaa. Sählään ruuvin kanssa ennen kuin huomaan, että edellinen on jalkojen korkeudella. Kruxi on siirtyminen kokonaan toiseen puikkoon ja sitten helpottaa. Talven tiukin linja ja siltä se tuntuu. Oujee! Euforinen kontemplaatio voi alkaa alhaalla. Riittää tälle päivälle. SAUNAAN!DAY2
Päivä alkaa samalla kaavalla. Herätys 0700, ruoka, kamat valmiiksi, parkkiksella 0830. Taas epätoivoinen yritys Ruskealle, ei tule mitään, jatketaan matkaa. Jatkuva vesisade ja lämpö on saanut aikaan villejä asioita. Korojoki tulvii, putoukset sulaa käsiin ja kaikkia vituttaa. Välillä yksinäinen lumihiutale iskee märän läiskän kasvoihin. Lumen päälle on syntynyt sentin jääkerros sulamisesta ja jäätymisestä. Osa pitkänmatkalaisista jätti leikin kesken, keli alkaa nakertaa meininkiä. Mammutti märkä, Jaskalla oltiin jo(tänään RCI-kurssi), kohti Revontulta. Lasittuneen vitutuskatseen läpi piirtyy verkkokalvolle kuva parista puikosta. Pling! olen hereillä. Tuulentie! Keväällä putous on leveä verho puikkoja, nyt pari leveää erillistä puikkoa erotettuna hyllyllä ja poikkarille. Erkaannumme Jarkon kanssa muusta porukasta ja tallaamme jäljen putoukselle. Kaikki näyttää hyvältä, mutta epäilyttää. En ole kiivennyt tätä aikaisemmin ja loppu on epämääräinen mixta pätkä. Aloitetaan! Alkupuikko menee hyvin, vaikka lyön hakut taas läpi puikosta. Herkkää, mutta tähän on jo tottunut. Teen poikkarihyllyn jälkeen ständin toiseen puikkoon ja Jarkko tulee perässä. Jarkko jatkaa lopetuksen todella tyylikkäästi. Mixtaosuuden kakkostelu on hurjaa thin-ice meininkiä. Welcome to the dark side! Kun homma on pulkassa käymme vielä Jaskalla hakemassa uuden vitutuksen multihuipentuman. Jarkko liidaa reissun märimmän reitin ja se saa nimekseen "Fuck the System". Ja taas saunaan.

DAY3
Lupaus kylmemmästä kelistä saa koko mökin kohisemaan. Voiko olla mahdollista? Ehkä ei sada vettä ja vaatteet eivät olisi täysin litimärät koko päivää? Antti palauttaa todellisuuden -Nyt sataa taas. Optiot ovat vähissä ja mennään Revontulelle koko porukka. Veto on poissa. Jukka starttaa päivän ekan yrkän ja jatkan kohta perään. Suht kuivaa mummojäätä ja mukava putous. Kiva linja jossa on pystyä ja pituutta. Kaikki kiipeävät kerran yläköydellä ja sitten tämä reissu saa riittää. Renkaat sutivat kohti sivistystä ja kuivempia olosuhteita. Tänään oli kuivin päivä vaikka muutama pisara eksyi matkaan. Koillisportin Hese on alkusoitto todellisuuteen, täälläkin pitää jonottaa. Reissun saldo: vitun märkää, hyviä linjoja vaikka märkää, mökki on luxus kun on märkää, lisää treeniä.