BOULDER REISSU Rolloon

Minä ja muut tytöt säntäs 24.pvä Toukokuuta Rolloon Kirnuille hiplaan kiviä...
....arvatkaas vaan mitä ittelläni oli mielessä!

Nooh, tulihan sitä pyramidiä taas tahkottua sen verran monesti, että vielä kirjoitus hetkelläkin sormet hellänä köö osasta puuttuu nahkat!

Mutta TÄLLÄ KERTAA SE MENI!!!!

NYT JOKU VOI KÄYDÄ RÄjäyttämässä sen perhanan kiven atomeiksi!

REissusta ei sitten olekkaan oikein muuta raportoitavaa, Niko toki vetäs myös Pyramidin varsin näytös tyliin, hänen EKA seiskan reitti (CONGRATS!) ja Ozzy teki lämppäriksi siitä sen extented version (törkee kaveri! :)

Mutta nyt voip hyvillä mielin ruveta ettiin uutta pakkomielle reitti Kirnujen mettistä.

Turvasanat vois olla potentiaalinen selllainen.

Over and out
KeKe

9.-11.2 sissien täsmäisku korolle

Lauantai 9.2.
18.00 työkaverin läksijäiset Aitalla
20.00 sauna
21.00 syömistä ja juomapelejä

Sunnuntai 10.2.
02.00 siirrymme Kaarleen
03.10 kotiin känkyn kautta
04.00 nukkumaan
04.45 herätys
05.10 Matti tulee hakemaan autolla
08.20 Korouoman parkkiksella
10 Matti kiipeää Revontuliputouksen
12 Matti kiipeää Jaska Jokusen
14 kiipeän Mammuttiputouksen
16 laavussa
20 nukkumaan

Maanantai 11.2.
07.00 herätys
09.00 Ruskealla
09.30 kiipeän Uutiskynnyksen
12.00 kiivetään pääuoma kahdessa kp:ssa
15 lopetellaan
16.15 parkkiksella
19.30 Oulussa

:)

Lyngen ja Kvalöya 17.-21.1.

Prologi:
Mieli vie vuorille ja nyt se oli viemässä meitä kohti talvikiipeilyn ihanuuksia Kvalöyan suuntaan. Aki ja Tapsa olivat kiivenneet Hårek nimisen reitin ja siitä lähtien reissukoneisto pyrki samaan suuntaan, etunenässä Ulla ja Johan. Kun saatiin vielä OP mukaan, niin auto täyteen kamaa ja kohti talven woderlandia. Tavoite: kiivetä ja laskea.

TORSTAI
Matkapäivä, saatiin mökki Lyngenistä Lakselbuktista kun Tromsan leirintäalue oli täynnä. Neljän ihmisen kiipeilytavarat ja kahdet laskukamat, mukaan lukien neljän päivän ruuat saadaan mahtumaan Volvoon kunhan on suksiboxi. Perillä joskus ilta ysin aikaan. Tankkausta ja kamat kuntoon seuraavan päivän suoritusta varten.


PERJANTAI, KIIPEILY

The Day. Nyt pärähtää. Ja kyllä pärähtikin, ainakin minun ja OP:n köysistöllä. Herätys 5.00, pekonia ja munia naamaan(alpinistin perusravintoa). Lähtö venyy 6.30 ja kun ajoa Grotfjordiin on melkein pari tuntia, niin eilisestä väsyneitä ihmisiä koetellaan taas. Ilma on kirkas ja kuu valaisee maisemaa. Vuonojen ja vuorien muodot heijastuvat merenpinnasta. Lunta on vuodenaikaan nähden vähän, majapaikan lähellä n.10cm ja Kvalöyalla 20-30cm. Grotfjord on Tromsan takana ja pitää sisällään monia hyviä talvireittejä, joille on helppo lähestyminen. Matkalla Blåmannen ja Baugen tervehtivät matkalaisia. Ulla ja Johan luonnollisesti valitsevat paikan klassikon, Hårekin mitä haluavat työstää, mutta kun reitille ei mahdu kahta köysistöä rinnakkain, niin meidän on tyytyminen johonkin muuhun. Sinänsä se ei haittaa, kun Aki ja Tapsa joutuivat ottamaan reitiltä pakit kaksi kertaa. Samalla massiivilla kulkee muita linjoja, otamme OP:n kanssa Gyda nimisen reitin, joka on greidattu 2 Norjan alppiskaalalla, Hårek on 3. Päivän tavoite

Alussa meitä hellivät erikoiset valoilmiöt, lumessa kahlaaminen ja valostuva päivä. Reiteille pitää nousta n.200 metriä ennen kuin varsinainen kiipeily alkaa. Tässä tapauksessa se on pakollista könyämistä lumihangessa hien tippuessa. Se ei latista huipussaan olevaa tunnelmaa. Ensimmäinen talvikiipeilyreissu ja näin hienolla paikalla, tuntuman ottamista. Rinne jyrkkenee ja päätämme perustaa köysistöt. Sooloan vielä lyhyen kalliopätkän lumihyllylle ja varmistan OP:n paikalla. Ulla ja Johan kiroilevat säätämistä, mutta tulevat kohta perässä. Tästä eteenpäin reitit erkaantuvat. Heitämme köydet kiinni ja alamme alkuosuuden selvittelyn. Siihen kuuluu lumikiipeilyä, pari mixtapätkää ja thin-ice meisinkiä. Helppoja boulderongelmia, joita varmistettiin running belay hengessä. Pääsemme nopeasti loppujyrkän alkuun. Aikaa on kulunut ehkä jo liikaa ja yllätyn kun kuulen OP:n tullessa tasanteelle Ullan ja Johanin seuraavan meitä. He eivät pääseet reitin alkuun vaan päättivät seurata, kun alun säätäminen vei liikaa aikaa. Lähden liidaamaan viimeistä pätkää, jonka arvioin kahdeksi kp:ksi tietoisena siitä, että pimeä on tulossa. Se kyllä veisi meidät huipulle, mutta näyttää astetta pahemmalta. Vertailupohjaa ei ole, niin antaa mennä vaan. Lunta, jyrkkiä kalliobouldereita hakuilla ja raudoilla raapien. Paikoitellen SF5 greidiä kovilla kengillä ja tietoisuus, että edellinen varmistus on viiden metrin päässä. Väännän taistelufiiliksellä ja oman taidon rajamailla. Sitten siirrytään varsinaiseen hupiin, alpine ice(thin-ice) pätkään, joka ei ole vielä kunnossa. Jäätä on max 7cm ja hakut lyövät kipunaa. Varmistelen camuja, kiiloja ja pitoneita kallioon, ruuveja on hyödytöntä käyttää. Johan huutaa alhaalta, että "jos kiipeän reitin vapaasti, niin hän ostaa korin kaljaa", selvä! Selvitän vielä yhden boulderongelman ja teen ständin. OP kakkostelee ei niin hyvissä fiiliksissä. Lähes täydelle 60m kp:lle sain kuusi varmistusta. Pimeä on tullut ja selvitämme kamat otsalamppujen valossa. Kuu valaisee jo harjanteen alkua ja tiedän, että loppu häämöttää. Vielä pitää olla tarkkana, koska thin-ice jatkuu edelleen herkän kutsuvana. Hakut jäävät hyvin kiinni, mutta niitä voi lyödä korkeintaan kaksi kertaa, sen jälkeen jää murtuu isolta alueelta jättäen vain kalliota jäljelle. Sama koskee jalkoja. Jatko kulkee chimnymäisessä dihedraalissa ja on herkkä. Jos tipun, OP saa maistaa jäärautojen puruvoimaa reisilihaksissaan. Hitaasti, mutta varmasti. Lunta lopussa ja pari henkistä ruuvia. Kuu tervehtii harjanteella. Johan on kanssa siellä kiertoreitin topanneena. Nyt saa huutaa! Tälle kp:lle sai viisi varmistusta, joista kaksi huonoja, onneksi pätkä oli helppo. Tervetuloa alppikiipeilyn pariin. Muut onnittelevat ja ihmettelevät suoritusta, todellista tuntuman ottamista. Päätämme, että reitti ei ollut kunnossa ja lopun greidi olisi M5. Hehheh, ihan natinkia natinkia. Laskeutuminen vie meidät jalkapatikalle ja viisi tuntia myöhemmin autolle erinäisten seikkailujen jälkeen. Revontulet hyppivät taivaalla kuun kera, kovan tuulen säestäessä tunnelmaa. Autoon, mökille ja syömään.

LAUANTAI, LEPOA
Häröilyä, ruokaa, lepoa ja säätöä. Ulla ja Johan päättävät yrittää uudelleen sunnuntaina Hårekia, OP:n kanssa päätetään lähteä laskemaan kun on raahattu tellut tänne asti. Hombukttinden kutsuu.

SUNNUNTAI, KIIPEILYÄ JA LASKUA
Herätys vielä aikaisemmin ja otamme kyydin vuoren juurelle. Pariskunta jatkaa Kvalöyalle, me alamme hitaan etemisen ylämäkeen sukset selässä. Ensimmäiset 500 korkkaria menee rakkakivikossa tasapainoiluksi ja suunnistamiseksi otsalampun valossa. Vittu! Keli on puolipilvinen ja ennuste lupaa pilvistä ja ehkä lumisadetta. Tavoitamme lumilaikut ylempänä ja sukset jalkaan. Olin elätellyt toivoa pehmestä lumesta ylempänä jäätiköllä, mutta vituix meni! Tuulenpakkaamaa ja korppua, todella siistiä. Keli puskee päälle ja pidämme ruokailuleiriä 1300 metrissä, ennen laskun alkua. Toppi jäi saavuttamatta, mutta olen käynyt siellä pari vuotta aikaisemmin. Laskeminen oli yhtä tuskaa, pannuja ja huonoa näkyvyyttä. Kerran luulin olevani pysähtyneenä ja käänsin sukset poikittain, tuloksena näyttävä ilmalento tangentin suuntaan. OP oli samaa mieltä. Sukset vaan reppuun ja takas tielle. Pimeä tulee ja aloitamme 8km haikin kohti mökkiä. Loppu oli yhtä tuskaa ja arvoisa lopetus paskalle päivälle.
Ulla&Johan palaavat illalla hiljaisina, taas tuli pummi. Reitti näytti olevansa vaativa. Tarvitaan enemmän aikaa. Keväällä uudestaan paremmilla olosuhteilla. Mukava päivä kaikille:)

MAANANTAI, MATKAPÄIVÄ
Samaa paskaa pikakelauksena toiseen suuntaan. Oloksen Kammarissa on hyvä ruuat ja Ylläksellä paremmat laskut.(ainakin joskus)

Epilogi: talvikiipeily on kivaa, 2000km viidessä päivässä, koska uudestaan?

Juna vie ja Volvo tuo

Ketkä oli paikalla tietää mitä yllä oleva tarkoittaa. Kysykää Matti U:lta :D Tunnelmia ja kuvia, ei jaksa kirjoittaa. Edellinen teksti meni vituix copy/paste tekniikalla. Samaa settiä, ei hirveesti uutta. Ugh!Poikien pikku projekti.. asialla Rollon Tapsa ja Aki

Meitä on moneen junaan...

Päiväkeikka Korolle 16.12

Yksi päivä, kaksi kiipeilijää, auto, 525 km, kaksi nousua ja älkää nyt vaan kysykö, että mitä järkeä. Koska eihän siinä ole. Missä sitten on? Juha ja Tanza raportoivat:

Sunnuntai alkoi juuri sopivan aikaisin. On se jännää kuinka muuten
ei saa millään ylös, mutta kiipeily toimii taikasanan lailla. Matkaan
lähettiin siinä 5.30 pintaan. Koillisportissa oli super-scarya, mestan
ulkopuolella soi joulu-tilulilu musiikit totuttua suuremmalla
volyymilla. On ainakin ympäristön taloilla 24h musiikkia halusivatpa
tai eivät.

Saimme kuin saimmekin kiipeilypäivän! Homma näytti jo huolestuttavalta
kun kukaan ei ollut mukana menossa. Tanza oli lievässä lentussa ja
kirveet heitetty syvälle kaivoon. Valonpilkahduksen ja lievän
aivopierun seuraksena päätimme lähteä puskemaan kohti syvää Pohjoista.
Kaikki mitä tapahtui sen jälkeen on legendaa.

Koron parkkiksella oltiin joskus ennen ysiä. Paikalla oli yksi auto
Kouvolan auto-tarralla varustettuna. Löin vetoa tai jotain, ettei
kukaan voi oikeesti olla Kouvolasta täällä.

Kolmas kerta tälle talvelle, aika hyvin! Tanzalle eka ja menohalut on
kovat. Päätettiin mennä Ruskeelle jos ei ole huonossa kunnossa.
Päiväkeikalla kaikki tapahtuu nopeutettuna, matka, paikat, eteneminen.
Kiipeilyn kohdalla sentään tietää hidastaa tahtia, muuten voi tulla
ruumiita.

Ruskealla virralla oltiin varmaan joskus ysin jäljestä. Paikalle tuli
3 heppua, Kouvolasta. Dau. Kouvola on kiva paikka, siellä on Tykkimäki.
Näytti Ruskeavirta kovin erilaiselta mitä olen nähnyt sen vuosi sitten
keskitalvella olevan.

Ruskea oli vedenpaisumuksesta muuttunut kukkakaalihelvetiksi. Lorina
oli enää pientä viime viikkoon verrattuna. Vain muutama kiivettävä linja.
Lähdin yrittämään keskeltä isoa pilaria pitkin, mutta pakithan siitä
tuli alkumetreillä ja syystä. Paksuus alhaalta puolimetriä puikkoista
kukkakaalia. Lähdin viimein aivan vasemmasta reunasta ohuen jään alueelta.
Paikka vaikutti kutsuvalta kuin kummitustalo. Hiivin läpi kuivien ja
helisevien puikkojen etsien ruuvin paikkaa. Muutama löytyi sieltä täältä
ja pari henkistä varmistusta. Lopussa jää oheni alle 10cm ja varmistukset
erittäin herkiksi. Hengähdin kun sain slingattua kiilakiven lähes topissa.
Vielä yksi ruuvi puoliksi törröttämään ulos ja toppi rautahärvelille. Johan
oli kiivennyt reitin kuukausi aikaisemmin ja käytti lopussa neljä camua,
minulla niitä ei ollut..

2.linja mitä vedettiin oli siisti. Alko tosin lopussa olemaan vähän
pimeetä, niin että kaksi viimeistä ruuvin väliä sai kiivetä valon kanssa.
Alaspäin laskeutuessa ei ollut enää mitään tietoa mistä oli kiivennyt,
näytti pimeässä ihan eri putoukselta kuin päivällä.

Toinen yrkkä oli taistelua aikaa vastaan. Kouvolan pojat oli jo lähteny
ja kello tikitti. Keskeltä salamana ylös ja hyllyltä ylös oikealle
Uutiskynnyksen lopetus. Loppu kaartui pystyyn ja samoin ruuvit, mutta
pelastus tuli. Vielä kiva 4- boulderlopetus mixtaa pitkin kahdella kiilalla.
Kivaa! Sporttireitti. Laskeutumisepiikki Tanzalla.

Tämän jälkeen kaikki realiteetit alkoivat pettämään. Taivaalla näkyi muka
revontulia, vaikkei oikeasti näkynytkään. Joulusuklaata laavulla.
Kohti kotia. Koillisportin Iso-H ravitsi taas matkalaisia. On yhteiskunta
mätä, joutuu tekemään valinnan välillä: salaatti alk. 6.50 ja ranskalaiset
1.90. Raha voitti. Tieliikkenne reportterin mukaan ohi meni ambulanssi,
rekka, Kiitolinja, Volvo peräkärryllä. Skitsoa. Kaiken tietämyksen mukaan
kotimatka meni maailmaa parantaessa.

Mun kohdalta tuli jo kaikki kauden tavoitteet saavutettua.
1. Halusin päästä kiipeämään Ruskealla virralla, kun aikaisemmin ollaan
vaan aina kävelty sen ohi.
2.Oik. hakku napsahti useimmiten ensimmäisellä kiinni ja vas.
2-3 iskulla. Isku koordinaatio oli selkeästi parantunut, enää ei
tarvinnut ympyrässä iskeä 8-10 krtaa sen paikan viereen mihin oli aikonut
iskeä;)
3. Mun ei tarvinnut kertaakaan levätä köydessä- huom. Tro ei kertaakaan.
Joko lihasta on kehittynyt, tai sitten ole oppinut käyttämään olemassa
olevia.
4. Mulla ei ollut kylmä. Oli untsikka ja oli inhimillinen lämpötila eli
+15astetta ainakin enemmän kuin aikaisemmin. Mitäköhän tavoitteita sitä
nyt keksisi?"

Päiväkeikka Korolle on mahdollista jos lähtee tarpeeksi ajoissa
(huom. Matti!) Energiajuomaa matkaa niin avot! seuraava päivä menee
pöllyissä, mutta on se sen arvoista!!

Funky night.

Lähdettiin eilen kiipeilytytsyjen ja -poikien kanssa funkya kuuntelemaan ja illasta kehittyi suksee. Kaikille uusi tuttavuus Mikko-the-Boss perehdytti meitä maallikkoja kiipeilyn saloihin. Oli jätkä kiivennyt joskus 2vkoa, mutta oli vähintäänkin gurun elkeet. Matti U paljasti itsestään aivan uusia elitistisiä puolia. Mene ja kysy Matilta vaikka Mulberryn Roxanne-laukusta, niin tiedät mistä puhutaan. Uskomatonta.

Funk sessioiden jälkeen tonttutyttö Jämät Kaalin ja tonttupojat Päälinja Hauls, Amour Mitattu ja Kino suuntasivat kohti kotia. Laanilan ojan kohdalla se taas iski. Tuo kyltti, jota eräskin Keke on myöntänyt usein himoitsevansa. Loppu on jo historiaa.

Wet, Wet, Wet! eli Itsenäisyyspäivä Korolla

Vettä, vettä, vettä, räntää, lunta, vettä, loskaa, jäätä, vettä. Siinä lyhykäisyydessään kolmen päivän saldo. Mukavien kelien lisäksi pääsimme jopa vähän nakuttelemaan jäätä joka erehdyttävästi rupesi muistuttamaan vettä. Tämä on siis tarina vesikiipeilyn ihanuudesta.

Seuran reissupoppoo oli jo startannut torstaiaamuna ja ottanut esituntumaa ilmastonmuutokseen. Itse tulin paikalle vasta perjantaiaamuna suoraan Pyhältä vesihiihtämästä. Torstaina oli tullut koko päivä vettä lähes koko Lapin läänissä ja lumet olivat muuttumassa uhanalaisiksi. Sama trendi jatkui kun liukastelin aamutuimaan yksin Koron parkkipaikalla. Huhut etelän vierailijoista pitivät osaltaan paikkansa, vaikka nyt muita autoja oli vain kolme. Yleensä pitkinä viikonloppuina kannattaa pysyä poissa jos ei halua jonottaa reiteille. Kohta muut Oulun jantterit pöllähtävät paikalle ja päivä voi alkaa toden teolla. Meillä oli mökki Posiolla kaikilla herkuilla, eli ikuinen laavussa kärvistely saa riittää. Jälkeenpäin ajatellen ainoa oikea ratkaisu. Menossa mukana: Jarkko, Antti, Janne, Jukka, Petri, Marcus, Aki ja Heidi. Juho oli kurssilla, mutta osaksi meidän mukana.
Mammutti
DAY1
Laavussa ei ollut ketään, vain pari taistelijaa teltassa yötä. Toinen paljastui alppikanuunaksi nimeltä Samuli Mansikka. Muutenkin pohjoinen oli vetänyt puoleensa kovemmanluokan tykittäjiä, kuten allekirjoittanut(just joo!), Rollo-possen loistaessa poissa olollaan. Olivat kuulemma lähteneet Ruottiin pyssyttelemään jää-mixta-bigwall-multipitch-hässäkkää. Cool! No oli valinta mikä tahansa, kyllä Korolla värjöttely voittaa lähes kaiken arjen oravanpyörässä taistelun. Takaisin asiaan, eli kiipeilyyn. Lyötiin hyttyyt yhteen Hujasen Jarkon kanssa ja suunnattiin Ruskealle muun porukan hajotessa ympäri läänejä. Ruskea oli muuttunut lehmänhenkäyksestä kolmosluokan koskeksi ja olisi tarjonnut todella kosteat kyydit. Päätettin jättää suosiolla myöhempiin aikoihin ja jatkettiin matkaa. Mammutti oli yhtä märkä, takkuinen ja täynnä toimintaa. Jatketaan. Pysäytettiin karavaani Jaskalla ja nöyrästi muiden immeisten joukkoon. Onneksi Jaska on niin leveä putous, että kaikille riitti kiivettävää pienen odottelun jälkeen. Pojat oli ollu eilen samassa paikassa, mutta nyt vain minä ja Jarkko helsinkiläisten seassa. Pitkiä ja helppoja linjoja olisi tarjolla muutama, tiukkoja ja lyhyempiä saman verran. Valintaa ei tarvinnut miettiä kovin kauan kun sain vetovuoron. Alkukantaisen rimpuiluvimman valloilleenpäästämiseksi tarvitaan vain kuumottavan näköinen puikko ja adrenaliini alkaa jo virtaamaan. Vasemman laidan puikko tarjosi kovan aloituksen, henkisen flash-pumpin, mutta helpon ja nautittavan lopun. Kannattaisiko aloittaa kevyesti? Ei tietenkään! Välillä pääsi lepuuttamaan toista jalkaa hyllyllä ja halaamaan kahdella kädellä puikkoa. Ihanaa! Jarkko pyssytteli oikeasta laidasta pitkän hyllyltä hyllylle reitin ja fiilis nouseen. Edes jatkuvan tuntuinen vesisade ei jaksa pilata karpaasien menoa. Kamat alkaa olla märkiä ja toinen yrkkä kastelee ne viimeistään. Olin katsonut linjaa kahta vierekkäistä puikkoa pitkin, mutta sitä kannattaa miettiä hetken. Toinen puikko on lähes vapaasti roikkuva ja todella ohut ja toinen nopeasti jäätynyttä kukkakaalia. Välissä pystyisi menemään ja varmistuspaikkoja näyttäisi olevan muutama. Eikaisiinä. Antaa mennä vaan.. Alkuun pääsee, sitten alkaa taistelu. Lyön hakun pari kertaa ohuesta puikosta läpi. Vesi juoksee takista sisään. Jääruuvit menevät läpi. Kädet pumppaa. Sählään ruuvin kanssa ennen kuin huomaan, että edellinen on jalkojen korkeudella. Kruxi on siirtyminen kokonaan toiseen puikkoon ja sitten helpottaa. Talven tiukin linja ja siltä se tuntuu. Oujee! Euforinen kontemplaatio voi alkaa alhaalla. Riittää tälle päivälle. SAUNAAN!DAY2
Päivä alkaa samalla kaavalla. Herätys 0700, ruoka, kamat valmiiksi, parkkiksella 0830. Taas epätoivoinen yritys Ruskealle, ei tule mitään, jatketaan matkaa. Jatkuva vesisade ja lämpö on saanut aikaan villejä asioita. Korojoki tulvii, putoukset sulaa käsiin ja kaikkia vituttaa. Välillä yksinäinen lumihiutale iskee märän läiskän kasvoihin. Lumen päälle on syntynyt sentin jääkerros sulamisesta ja jäätymisestä. Osa pitkänmatkalaisista jätti leikin kesken, keli alkaa nakertaa meininkiä. Mammutti märkä, Jaskalla oltiin jo(tänään RCI-kurssi), kohti Revontulta. Lasittuneen vitutuskatseen läpi piirtyy verkkokalvolle kuva parista puikosta. Pling! olen hereillä. Tuulentie! Keväällä putous on leveä verho puikkoja, nyt pari leveää erillistä puikkoa erotettuna hyllyllä ja poikkarille. Erkaannumme Jarkon kanssa muusta porukasta ja tallaamme jäljen putoukselle. Kaikki näyttää hyvältä, mutta epäilyttää. En ole kiivennyt tätä aikaisemmin ja loppu on epämääräinen mixta pätkä. Aloitetaan! Alkupuikko menee hyvin, vaikka lyön hakut taas läpi puikosta. Herkkää, mutta tähän on jo tottunut. Teen poikkarihyllyn jälkeen ständin toiseen puikkoon ja Jarkko tulee perässä. Jarkko jatkaa lopetuksen todella tyylikkäästi. Mixtaosuuden kakkostelu on hurjaa thin-ice meininkiä. Welcome to the dark side! Kun homma on pulkassa käymme vielä Jaskalla hakemassa uuden vitutuksen multihuipentuman. Jarkko liidaa reissun märimmän reitin ja se saa nimekseen "Fuck the System". Ja taas saunaan.

DAY3
Lupaus kylmemmästä kelistä saa koko mökin kohisemaan. Voiko olla mahdollista? Ehkä ei sada vettä ja vaatteet eivät olisi täysin litimärät koko päivää? Antti palauttaa todellisuuden -Nyt sataa taas. Optiot ovat vähissä ja mennään Revontulelle koko porukka. Veto on poissa. Jukka starttaa päivän ekan yrkän ja jatkan kohta perään. Suht kuivaa mummojäätä ja mukava putous. Kiva linja jossa on pystyä ja pituutta. Kaikki kiipeävät kerran yläköydellä ja sitten tämä reissu saa riittää. Renkaat sutivat kohti sivistystä ja kuivempia olosuhteita. Tänään oli kuivin päivä vaikka muutama pisara eksyi matkaan. Koillisportin Hese on alkusoitto todellisuuteen, täälläkin pitää jonottaa. Reissun saldo: vitun märkää, hyviä linjoja vaikka märkää, mökki on luxus kun on märkää, lisää treeniä.