Prologi:
Mieli vie vuorille ja nyt se oli viemässä meitä kohti talvikiipeilyn ihanuuksia Kvalöyan suuntaan. Aki ja Tapsa olivat kiivenneet Hårek nimisen reitin ja siitä lähtien reissukoneisto pyrki samaan suuntaan, etunenässä Ulla ja Johan. Kun saatiin vielä OP mukaan, niin auto täyteen kamaa ja kohti talven woderlandia. Tavoite: kiivetä ja laskea.
TORSTAIMatkapäivä, saatiin mökki Lyngenistä Lakselbuktista kun Tromsan leirintäalue oli täynnä. Neljän ihmisen kiipeilytavarat ja kahdet laskukamat, mukaan lukien neljän päivän ruuat saadaan mahtumaan Volvoon kunhan on suksiboxi. Perillä joskus ilta ysin aikaan. Tankkausta ja kamat kuntoon seuraavan päivän suoritusta varten.
PERJANTAI, KIIPEILYThe Day. Nyt pärähtää. Ja kyllä pärähtikin, ainakin minun ja OP:n köysistöllä. Herätys 5.00, pekonia ja munia naamaan(alpinistin perusravintoa). Lähtö venyy 6.30 ja kun ajoa Grotfjordiin on melkein pari tuntia, niin eilisestä väsyneitä ihmisiä koetellaan taas. Ilma on kirkas ja kuu valaisee maisemaa. Vuonojen ja vuorien muodot heijastuvat merenpinnasta.
Lunta on vuodenaikaan nähden vähän, majapaikan lähellä n.10cm ja Kvalöyalla 20-30cm. Grotfjord on Tromsan takana ja pitää sisällään monia hyviä talvireittejä, joille on helppo lähestyminen. Matkalla Blåmannen ja Baugen tervehtivät matkalaisia. Ulla ja Johan luonnollisesti valitsevat paikan klassikon, Hårekin mitä haluavat työstää, mutta kun reitille ei mahdu kahta köysistöä rinnakkain, niin meidän on tyytyminen johonkin muuhun. Sinänsä se ei haittaa, kun Aki ja Tapsa joutuivat ottamaan reitiltä pakit kaksi kertaa. Samalla massiivilla kulkee muita linjoja, otamme OP:n kanssa Gyda nimisen reitin, joka on greidattu 2 Norjan alppiskaalalla, Hårek on 3.
Päivän tavoite Alussa meitä hellivät erikoiset valoilmiöt, lumessa kahlaaminen ja valostuva päivä. Reiteille pitää nousta n.200 metriä ennen kuin varsinainen kiipeily alkaa. Tässä tapauksessa se on pakollista könyämistä lumihangessa hien tippuessa. Se ei latista huipussaan olevaa tunnelmaa. Ensimmäinen talvikiipeilyreissu ja näin hienolla paikalla, tuntuman ottamista. Rinne jyrkkenee ja päätämme perustaa köysistöt. Sooloan vielä lyhyen kalliopätkän lumihyllylle ja varmistan OP:n paikalla. Ulla ja Johan kiroilevat säätämistä, mutta tulevat kohta perässä. Tästä eteenpäin reitit erkaantuvat. Heitämme köydet kiinni ja alamme alkuosuuden selvittelyn. Siihen kuuluu lumikiipeilyä, pari mixtapätkää ja thin-ice meisinkiä. Helppoja boulderongelmia, joita varmistettiin running belay hengessä. Pääsemme nopeasti loppujyrkän alkuun. Aikaa on kulunut ehkä jo liikaa ja yllätyn kun kuulen OP:n tullessa tasanteelle Ullan ja Johanin seuraavan meitä. He eivät pääseet reitin alkuun vaan päättivät seurata, kun alun säätäminen vei liikaa aikaa. Lähden liidaamaan viimeistä pätkää, jonka arvioin kahdeksi kp:ksi tietoisena siitä, että pimeä on tulossa. Se kyllä veisi meidät huipulle, mutta näyttää astetta pahemmalta. Vertailupohjaa ei ole, niin antaa mennä vaan. Lunta, jyrkkiä kalliobouldereita hakuilla ja raudoilla raapien. Paikoitellen SF5 greidiä kovilla kengillä ja tietoisuus, että edellinen varmistus on viiden metrin päässä. Väännän taistelufiiliksellä ja oman taidon rajamailla. Sitten siirrytään varsinaiseen hupiin, alpine ice(thin-ice) pätkään, joka ei ole vielä kunnossa. Jäätä on max 7cm ja hakut lyövät kipunaa. Varmistelen camuja, kiiloja ja pitoneita kallioon, ruuveja on hyödytöntä käyttää. Johan huutaa alhaalta, että "jos kiipeän reitin vapaasti, niin hän ostaa korin kaljaa", selvä! Selvitän vielä yhden boulderongelman ja teen ständin. OP kakkostelee ei niin hyvissä fiiliksissä. Lähes täydelle 60m kp:lle sain kuusi varmistusta. Pimeä on tullut ja selvitämme kamat otsalamppujen valossa. Kuu valaisee jo harjanteen alkua ja tiedän, että loppu häämöttää. Vielä pitää olla tarkkana, koska thin-ice jatkuu edelleen herkän kutsuvana. Hakut jäävät hyvin kiinni, mutta niitä voi lyödä korkeintaan kaksi kertaa, sen jälkeen jää murtuu isolta alueelta jättäen vain kalliota jäljelle. Sama koskee jalkoja. Jatko kulkee chimnymäisessä dihedraalissa ja on herkkä. Jos tipun, OP saa maistaa jäärautojen puruvoimaa reisilihaksissaan. Hitaasti, mutta varmasti. Lunta lopussa ja pari henkistä ruuvia. Kuu tervehtii harjanteella. Johan on kanssa siellä kiertoreitin topanneena. Nyt saa huutaa! Tälle kp:lle sai viisi varmistusta, joista kaksi huonoja, onneksi pätkä oli helppo. Tervetuloa alppikiipeilyn pariin. Muut onnittelevat ja ihmettelevät suoritusta, todellista tuntuman ottamista. Päätämme, että reitti ei ollut kunnossa ja lopun greidi olisi M5. Hehheh, ihan natinkia natinkia. Laskeutuminen vie meidät jalkapatikalle ja viisi tuntia myöhemmin autolle erinäisten seikkailujen jälkeen. Revontulet hyppivät taivaalla kuun kera, kovan tuulen säestäessä tunnelmaa. Autoon, mökille ja syömään.
LAUANTAI, LEPOAHäröilyä, ruokaa, lepoa ja säätöä. Ulla ja Johan päättävät yrittää uudelleen sunnuntaina Hårekia, OP:n kanssa päätetään lähteä laskemaan kun on raahattu tellut tänne asti. Hombukttinden kutsuu.
SUNNUNTAI, KIIPEILYÄ JA LASKUAHerätys vielä aikaisemmin ja otamme kyydin vuoren juurelle. Pariskunta jatkaa Kvalöyalle, me alamme hitaan etemisen ylämäkeen sukset selässä. Ensimmäiset 500 korkkaria menee rakkakivikossa tasapainoiluksi ja suunnistamiseksi otsalampun valossa. Vittu! Keli on puolipilvinen ja ennuste lupaa pilvistä ja ehkä lumisadetta. Tavoitamme lumilaikut ylempänä ja sukset jalkaan. Olin elätellyt toivoa pehmestä lumesta ylempänä jäätiköllä, mutta vituix meni! Tuulenpakkaamaa ja korppua, todella siistiä. Keli puskee päälle ja pidämme ruokailuleiriä 1300 metrissä, ennen laskun alkua. Toppi jäi saavuttamatta, mutta olen käynyt siellä pari vuotta aikaisemmin. Laskeminen oli yhtä tuskaa, pannuja ja huonoa näkyvyyttä. Kerran luulin olevani pysähtyneenä ja käänsin sukset poikittain, tuloksena näyttävä ilmalento tangentin suuntaan. OP oli samaa mieltä. Sukset vaan reppuun ja takas tielle. Pimeä tulee ja aloitamme 8km haikin kohti mökkiä. Loppu oli yhtä tuskaa ja arvoisa lopetus paskalle päivälle.
Ulla&Johan palaavat illalla hiljaisina, taas tuli pummi. Reitti näytti olevansa vaativa. Tarvitaan enemmän aikaa. Keväällä uudestaan paremmilla olosuhteilla. Mukava päivä kaikille:)
MAANANTAI, MATKAPÄIVÄ
Samaa paskaa pikakelauksena toiseen suuntaan. Oloksen Kammarissa on hyvä ruuat ja Ylläksellä paremmat laskut.(ainakin joskus)
Epilogi: talvikiipeily on kivaa, 2000km viidessä päivässä, koska uudestaan?
Cabriksen topo lupaili ainakin reittien lukumäärän ja greidien perusteella hyvää. Aika pian kivien löytymisen jälkeen paikka paljastui kohtuullisen epäkiinnostavaksi. Boulderit olivat noin 7 metrisiä highballeja, "tapa itsesi tai katkaise vähintään raaja" -alastuloilla. Reitit melkein kaikki peruspystyä. Ja muistinko mainita, että oli kuuma, oli nihkeän kuuma.
