Nej helvete, nyt saattaa riittää , onneks englannillakin pärjäs!
Sunnuntaiaamuna ajoimme Tukholmasta Gringelstadin torppaamme (tosi huippu, löytyi barbeque, köökki ja badrummet, vesi haisi sopivasti raudalle ja asukkaiden päät viistivät mukavasti kattoa). Hinta vähän reilut 200 euroa kuudelta yöltä ja tilaa olisi ollut viidellekin.Pihan kukkaloisto mykisti, ei me kiipeilijät yleensä näin mukaviin pihapiireihin olla kiikkureissuilla totuttu..
BTW, Etelä-Ruotsin tiet ovat tosi mainiot, lähinnä ajeltiin140km/h kaksi kaistaista moottoritietä.
Viimein sunnuntai-illalla pääsimme Kjugekulliin, aloittaen Lithium sektorilta. Se nyt sattui ensimmäisenä kolahtamaan, kun vaelsimme Kjugen maisemia, ja niinpä kiipesimme siinä parit reitit hien virratessa, kunnes hämärä alkoi saapua. Lähdimme kiertotietä kiviä katsellen kohti parkkipaikkaa, mutta tuli hieman ylimääräistä lenkkiä. Ei se mitään, sopivan pimeää ja peljoittavaa autolle saapuessa, jännää tämä kesäinen yöelämä!
Vääntöä Lithium kivellä. No, tuo oli vasta alun lämppäri.
Niin, sitten yleistä marmatusta: oli kuuma. helleaalto pyyhki Ruotsia ja Skånen lämpötilat olivat päivällä lähemmäs 30 astetta ja illalla laskivat noin 20 asteen tienoille. (Siinä vaiheessa tulikin pimeää ja kiikut piti lopetella.) Kahden päivän boulderointisessio ennen Kjugea oli sentään paksuntanut nahkoja ja teki sormista hieman mureammat, mutta Kjuge muokkasi ne lopulta kuitenkin jauhelihakuntoon. Yllättävän nopeastikin, kun kuitenkin tehokasta kiipeilyaikaa ei ollut kuin jokunen tunti illalla.
Maanantaina skouttasimme Kjugekullin vasemman puoleisen alueen (parkkipaikalta kahvilaan päin katsottaessa). Tuolta alueelta löytyy yyber-korkeat ja hienot high ballit, kuten Caspersens arete 7B, lisäksi muita siistejä reittejä, kuten Monolith ja Mr Mantle.
Vieressä Caspersens areten mittasuhteita..
Tuon järkäleen kantteja ei edes kuvausmielessä kehdannut ruveta hiplaamaan. Jotain kunnioitusta sentään herätteli..
Illalla aloittelimme tosi raastavalla Mr Mantlella 6A+. Reitti on poikkari oikealta vasemmalle, reitin lopussa tehdään nimen paljastama muuvi. Jätte fint, mutta sormien nahat olivat koetuksella! Matti sendasi ekalla, mulla ja Veskulla kesti vähän kauemmin. Reitti aiheutti myös outoja oikean etureiden oireita meillä, jotka emme vielä ekalla yrkällä sendanneet.. Perhana, kivisti tosisaan vielä paria päivää myöhemminkin! Samalla kivellä oli myös lyhyehkö Smack! (6C+, sittstarttina 7A), jota Matti yritteli, mutta jätti hautumaan seuraavaan kertaan.
Kiven heiton päässä oli toinen kivi, jolla Matti testaili hyppykuntoaan, mutta topin hipaisuista huolimatta viimeinen rutistus jäi uupumaan. Vaikuttava dynoreitti kuitenkin. Nimi taisi olla Fajers dyno, greidiä 7A.
Törmäsimme kivillä itävaltalaispariin, jonka miehinen edustaja oli varsin mainio kiipeäjä. Hän yritti kiivetä Monolithia 7A+, joka olikin hänellä melkoisen lähellä mennnä, mutta toppiotteet olivat melko huonoja ja kesän kuumuus ei kitkaa ainakaan parantanut. Matin kanssa otimme joitakin yrkkiä tuolla reitillä, mutta eipä ollut lähelläkään topitusta , varsinkaan mulla ..
Vesku yritti sillä aikaa viereisellä kivellä Glasögonorm 6A+ reittiä, mutta kruksi oli siinä lopussa melko korkealla, joten aivan suoritukseen asti Vesku ei yltänyt. En minäkään, kun kävin sitä hetken kuluttua yrkkäämässä. Kjugen greidi ei ole siitä helpoimmasta päästä..
Illan lopuksi kävimme testaamassa Rock Staria 7A (Första Stenen alue topossa), mutta sekin oli aivan liian vaikea (ylläri!) . Istumalähdöllä poikkari oikealle ja sitten ylös. Alku oli jo todella haastava ja beettakin puuttui. Äkkiä toiselle kivelle, että saisi hyvän mielen topituksia. Polun varrella olikin hieno kivi, jolla oli poikkaria, dynoa sun muuta. Vesa ja Matti dynoilivat hienosti 6A:ta (En dyna), minulla jäi suoritukset vain helpommalle poikkarille (Kristallbandet) ja sen topitukselle.
Tiistaina suuntasimme takaisin aukiolle, jonka ympärillä ovat mm. Caspers arete ja Monolith. Sendauksia: Matilla pari 6C reittiä, mulla ja Vesalla paljon yrkkiä ja ehkä joku vitosen lämppäri? Yhyy, yhyy.. Poikkari vasemmalta oikealle tuotti kuitenkin paljon nautintoa, ja olisi ollut mahtavaa saada lisäyrkkiä joku toinen päivä, mutta valitettavasti tiistain yrkät jäivät reissun ainokaisiksi.
Kuva vasemmalla on tuosta 6C poikkarista Glasögonorm.
Teetermari, joka kulkee mukanani joka ikisellä kiipeilyreissullani, jopa näillä helteisillä, on myös päässyt kuvaan. Palkitsee hyvinä päivinä, lohduttaa huonoina..
'ns 6b' reitti (oikeanpuoleinen kuva) oli oma versiomme, jota ei toposta löytynyt, jollei ollut Björntjänst. Taisi olla 6c, näin Matti tuumaili tikattuaan reitin. Kiva oli yrkätä, jonkinlaista polvijammiakin siinä koettelin. Samalla kivellä oli joku seiskan reittikin (Mastercard 7B), pikku otteilta pitkä dynon tapainen tai sitten pitäisi laittaa jalat jotenkin siististi. Se reitti jätettiin pian rauhaan.
Keskiviikko. Takana viisi päivää kiikkua, joista kolme Kjugessa. Koitti lepopäivä, kohteena Köpis, kulkuneuvona auto, valuuttana kruunut ja tavoitteena chillailu. Vähän imi mehuja ja kruunuja tuo reissu ja Malmökin taisi saada meiltä enemmän kiitosta kuin Köpis, kiitos uuden upean Juutinrauman sillan tietullien (mennen tullen), kalliiden kahviloiden ja parkkeerauksen. Onneksi edes yritimme minimoida turhan kävelyn! Matkasta jäi käteen mankkaa (jota ei Kristianstadin urkkaliikkeistä tai apteekista löytynyt), Tjuge på Kjuge-leffa, Kjugekullin topo ja muutama poikien Prana ja Arcteryx-paita. Uskokaa tai älkää, minä en ostanut tuliaisia! Tyttöilyt jäi lähinnä jätskin syöntiin ja siiderin siemailuun.
Matka about puolivälissä, raportointivuoro siirtyy seuraavalle.
