Fontsureissu, day 2

Sori, en jaksanut enää odottaa Trollen päivitystä reissutarinaamme, vaan rupesin tyrkyttämään omaa juttuani tänne. Ja nopein päivittäköön sitten jatkoa..

Aloitetaanpas. Tokana Fontsu-reissun päivänä olin ylhäällä kukon laulun aikaan (kirjaimellisesti) ja olin innokkaana lähdössä katsastamaan giten naapurustoa, kun ei unikaan enää maistunut ja muutamat muut vielä koisivat. Sain sentään jokusen aamuvirkun houkuteltua mukaani. Yöllä oli pakastanut ja maa oli kuurassa, pipoja ja hanskoja siis tarvittiin. Maaseudulla kun oltiin, niin luvassa olisi lannantuoksuinen agrikulttuurin maustama kierros. Naapurista löytyikin kaikenlaista määkijää, kotkottajaa, kaakattajaa ja hirnujaa. Katsokaa vaikka!

Bää-ä-ä!
Ii-ha-haa!Ja tässä sitten meitsi ja muut ihmisääniä päästelevät toverini aamukävelyllä..
Aamukävelyn jälkeen loputkin meistä yhdeksästä reissaajasta alkoivat aukoa silmiään ja kun patongit, suklaat, croissantit ja kahvit oli nautittu, oli aurinkokin jo sulattanut jään autojen tuulilaseista ja pääsimme viimein matkaan. Suuntasimme kohti pikkumetsiä eli Petit Boisia. Paikka löytyi helposti ja kivetkin olivat lähellä autojen parkkeerausaluetta. Alue ei selvästikään nauttinut suuresta kansainvaelluksesta kuten Bas Cuvier, mutta sepä ei meitä haitannut. Kivet olivat ripoteltuina sinne tänne metsäiseen maisemaan ja pari loistoyksilöä bongattiin, kärjessä tietenkin Valas eli La Baleine. Toinen mainitsemisen arvoinen reitti kivellä lähellä Valasta nimettiin Hookkihookiksi, kun ei toposta tuntunut löytyvän. Arvata sopii, miten siinä reitillä jalkoja aseteltiin. Kahteen otteeseen. Jep.

Ihan ekana aloiteltiin kuitenkin vähän helpommilta reiteiltä ja olihan siellä yks 'vaikea' nelosen reittikin, joka melkein jäi Veskulta menemättä. Vaan MENI. Ja löytyi myös yksi jännä reitti, joka alkoi kantilla ja vaati kunnon manttelitoppauksen. Mantteli oli itselleni kyllä hyvinkin vaativa ja syytin armotta onnettomia ojentajiani.. Kenties selittelyä.. Ailalta tuo mantteli näytti sujuvan paremmin. Harmi, ettei kuvaa tuntunut reitistä löytyvän. Se oli kuitenkin tuon alla olevan kuvan hipsuttelureitin vasemmalla puolella. Joo, toi hipsuttelureittikin oli yks per..leen säätö, kun väänsin sitä ties miten monta kertaa ihan väärällä tyylillä (kun en osannut itse miettiä, mikä jalka tai käsi ekana liikkuis, kun vähän ylemmäs pääsee..). No sitten Mats sattui kiipeämään sen uudestaan niin, että mäkin tajusin jujun. Voi herttileijaa, menihän se sittenkin, ja lopulta ihan helpon oloisesti. (Ja topitti sen moni muukin)
Jatketaan. Seuraavaksi oli Valaan vuoro, niillä ketkä sitä nyt edes viitsivät yrittää.. Oli nimittäin hurjan näköinen reitti ja toppaus vaati (ilmeisesti?) ulottuvuutta. Greidiäkin mahtavat 7a. Aloituspaikassa oli alla hieman alas viettävä rinne, joten pädiä ja spottia tarvittiin. Mats ja Vesku pääsivät ihan mukavasti kanttia ylös, mutta eipä ollut tällä kertaa toppiote aivan ulottuvilla. Mutta olipa silti hienon näköinen reitti. Tarkoitus oli tulla uudestaan yrkkäämään tätä muutaman päivän päästä, mutta jäipä sitten seuraavaan kertaan.
Tyttäret yrkkäsivät ja kiipeilivät lähellä Huukkihuukki-reittiä, tässä eräs taidonnäyte (ihania nämä Fontsun toppaukset!):

Ja viimein se legendaarinen Huukkihuukkireitti. Lähtö melko alhaalta, parilla vedolla ylös, sitten oikean jalan huukki, jostain kiinni, sitten oikean käden pinch, jalkoja paremmin, sitten vasemman jalan huukki, ylhäältä vasemmalla kädellä kiinni ja niin edelleen.. Menihän jakeluun? Valitettavasti en päässyt topittamaan, mutta Matsilta ja Erkiltä sujui mainiosti. Tämäkin piti vetää sitten seuraavalla kerralla, jota ei sitten tullutkaan..
Loppukevennykseksi mankkapussiin eksynyt hämyhäiskä. Ei tipu verkoiltaan, ei.