Nihkeää roikuntaa Luohualla

Tarkoitus oli päästä Hiidenkirnuille, Sonkaan tai vaikka Vaasaan. Säistä johtuen tänä(kin) viikonloppuna hinkattiin sitten kuitenkin Luohuan ikuisuusprojekteja. On se ihme miten kauan muutamaa poikkaria jaksaa hinkata jos ei muuta ole tarjolla.


No, hyvä uutinen on se, että Merikosken muuri saatiin Oulussa jälleen pitkän taun jälkeen kiipeilykäyttöön. Muurilla en olekaan ehtinyt vielä kiivetä. Kyseinen paikka siis oli kiipeilykiellossa muurin yläosassa olleen irtonaisen kiven vuoksi. Tuo kivi kuitenkin kiinnitettiin vapaaehtoisten voimin ja nytpä pääsee ulkoliidailuakin puuhailemaan ihan Oulussa. Suuret kiitokset tämän asian eteen vaivaa nähneille. :)




Tämän päivän sessiot Luohualla osoittivat ainakin sen, että ei kannattaisi yrittää reittejä omilla ylärajoillaan, jos ei ole kunnolla palautunut edellisestä treenistä. Seurauksena on entistä kipeämmät paikat... Suorittaminen jäi aika vähälle tänään. No teinpä kuitenkin kaksi sellaista muuvia, jotka eivät ole ennen menneet. Onhan sekin jo paljon bulderoinnissa.

Iisak on lyhyt poikkari ja toppaus tapahtuu helpohkon, mutta korkean släbin kautta. Alun poikkari-roikunta tapahtuu todella karkeilla otteilla. Roikunnan jälkeen on vielä tehtävä mantteli ennen toppausta. Hienoja muuveja, mutta kuten sanottu karkeat ja nahkaa syövät otteet...

Paikkojen vähäisyydestä kertoo kai jotain, että suurin osa Luohuan reiteistä on poikkareita ja/tai useamman linjan yhteenlinkityksiä. No yksittäiseksi kiveksi Luohuan kivi on kuitenkin varsin mainio. Jos vain haettaisiin muutama samanlainen vielä Vaasasta lisää..

Yritettävänä olivat poikkarit 'Python' ja 'Hirven metsästys' Molemmat kai jossain 7B:n tuntumassa. Kumpikaan ei mennyt. Ei lähellekään tällä kertaa. Ei kummallakaan. Toinen on kuitenkin ollut jo menossa. No tehtiinpä siten samalla vielä muutama yritys jäljellä olevilla voimilla Iisakkiin. Se meni pidemmälle, mutta eipä tullut suoritusta siitäkään. No sepä on jo kiivetty ennen, eli ei pakkomielteitä siitä..